Rkp:n järki ja tunteet

Hallituksen nimittämisen jälkeen Suomessa on käyty jälleen arvokeskustelua. On palattu perusasioiden äärelle:

”Kaikki mikä liittyy natsismiin, se pitää tuomita.” (Pääministeri Petteri Orpo, kokoomus.)

”En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa.” (Valtiovarainministeri Riikka Purra, perussuomalaiset.)

”Ketään ei saa syrjiä.” (Hallituksen perustuslaista kopioitu julkilausuma.)

Arvojen kertaamisen lisäksi on pyydelty anteeksi.

Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) Turkin kollegalta sitä, että Suomen valtiovarainministeri on käyttänyt termiä ”turkkilaisapinat”. Vilhelm Junnila (ps) vitsailujaan kansallissosialismilla. Ja lopulta Riikka Purra vanhoja kirjoituksiaan, joista paistaa eri värisiä ihmisiä kohtaan tunnettu vastenmielisyys.

Yli kymmenen vuotta vanhat, nimimerkillä kirjoitetut nettikommentit eivät välttämättä kerro ihmisestä paljon. Enemmän kertoo se, miten nyt suhtautuu niihin.

Samoihin aikoihin, kun ”riikka” purki tuntojaan ­Scriptan kommenttipalstalla, demaripoliitikko Mikkel Näkkäläjärvi teki ”nuoren ikänsä raskaimmat virheet”, kuten hän tekoja myöhemmin kuvasi. 15-vuotiaana hän muun muassa kidutti kissan kuoliaaksi.

Ennen viime eurovaaleja Helsingin Sanomat uutisoi ehdokkaiden rikostuomioista. Yhdellä demariehdokkaista oli sellainen. Uutisen julkaisun jälkeen Näkkäläjärvi kertoi oma-aloitteisesti, että kyse on hänestä. Pyysi anteeksi. ”Kaduttaa ja hävettää”, hän kirjoitti.

Purra valitsi toisen tyylin. Hän myönsi ”riikan” kommentit omikseen kuukausia sen jälkeen, kun Iltalehti oli niistä alkuvuonna kysynyt. Purran ensimmäinen vastaus oli, että vanhoja kirjoituksia sietääkin lukea – ”vielä kun penkojat oppisivat lukemastaan jotain”. Kesäkuussa hän kirjoitti blogiin, ettei tulisi mieleenkään pahoitella vuosien takaisia sanomisia – jos siis hän edes oli ”riikka”.

Anteeksipyyntö tuli neljännellä yrittämällä.

Purran ja hänen puolueensa suhtautuminen vanhoihin teksteihin on ollut hähmäistä. Puolueen entisen johtajan Jussi Halla-ahon mielestä keskustelu on median ”psykoosia”.

Ei siis ihme, että myös Rkp:n suhtautuminen hallituskumppaniinsa on ollut hähmäistä.

Kesäkuussa Rkp:n edustajat eivät äänestäneet nyt jo entisen elinkeinoministerin Vilhelm Junnilan luottamuksen puolesta, koska Junnilan vanhat natsikirjoitukset olivat ”puo­lueen arvoihin liikaa”. Junnila oli pyytänyt anteeksi, mutta silti.

Ovatko Purran kirjoitukset liikaa?

Tästä on ollut vaikea saada selkoa. Kysyttäessä, onko Rkp:n kansanedustajilla luottamusta Purraan, he ovat olleet hiljaa.

Koska Purra on Suomen varapääministeri, hänen kirjoituksiinsa pitäisi kai suhtautua kriittisemmin kuin riviministerin. Käytännössä näin ei Rkp:ssa tehdä. Riviministeriä vastaan puolue uskalsi protestoida, mutta epäluottamus Purraan olisi hallituksen loppu.

Puolueen eduskuntaryhmä pohti kysymystä viime viikolla perjantaina iltamyöhään saakka. Lopputuloksena oli kannanotto, jossa ei sanottu juuri mitään.

Joskus päätöksiä on hyvä hautoa pidempään kuin yhden yön yli.

Mutta pikkuhiljaa Rkp:n pitäisi päättää, haluaako se olla perussuomalaisten kanssa hallituksessa vai ei.

Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sanoi hallitusneuvotteluiden aikaan, että hallituksesta ei ole tulossa ”rakkausavioliittoa”. Tuloksena oli järkiliitto, mutta sen solmimisen jälkeen Rkp on joutunut tutkiskelemaan sydäntään toistuvasti.

Kun kohun ensimmäinen kierros oli jo ohi, Rkp:ssa heräsi pohdinta Purran burkhakirjoituksesta; vielä neljä vuotta sitten Purra nimitti burkhaan pukeutuvia naisia mustiksi säkeiksi.

Tätä Purra ei ole halunnut pahoitella. Hän on kyllä todennut, että oppositiossa puhutaan eri sävyyn kuin ministerinä. Hallitusvastuu muuttaa kielenkäyttöä.

Kenties perussuomalaisten hallitustaipaleella on myönteisiä seurauksia suomalaiselle politiikalle. Ehkä aika hallituksessa opettaa perussuomalaiset keskustelemaan maahanmuuton ongelmista nimittelemättä ketään säkeiksi.