Putinin ongelma: Joka tiikerillä ratsastaa, ei voi astua alas

Profiilikuva
Dmitri Medvedev
Teksti
Jaakko Iloniemi
Kirjoittaja on ministeri
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ennen Venäjän vaaleja tehdyt mielipideselvitykset antoivat aiheen olettaa jotain sellaista, mikä sitten nähtiinkin: Yhtenäinen Venäjä oli menettämässä reippaasti paikkoja duumassa. Niitä taisi kuitenkin kadota enemmän kuin mitä Kremlissä oli arvioitu.

Putinin puolueella ei taida kuitenkaan olla vaikeuksia parlamentaarisen enemmistön rakentamisessa elleivät kommunistit ja muut oppositiopuolueet muuta perinteistä toimintalinjaansa. Nehän ovat tiukan paikan tullen kannattaneet Vladimir Putinin linjaa. Varmaan osasyy siihen on ollut se, että Putin nautti pitkään sangen laajojen kansalaispiirien suosiota. Hänen kanssaan oli edullista olla yhteistyössä.

Nyt on kuitenkin nähty, että kannatus on huventunut. Uudessa tilanteessa saattaa muiden puolueiden yhteistyökin muuttua entistä valikoivammaksi tai siitä vaaditaan entistä korkeampaa poliittista hintaa.

Maaliskuun 4. päivänä ensi vuonna toimeenpannaan presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Nyt ehdokkaita tulee mukaan enemmänkin, ellei sitten vaalilautakunta – perinteiseen tapaan – näe kilpailijoiden papereissa sellaisia puutteita, joilla heidät voidaan hylätä jo kättelyssä. Asia on tietysti toinen, jos vaaleihin pyrkii vain harjoitusvastustajia.

Venäjällä on alkanut vilkas spekulointi sen suhteen, onko Putinin lähtölaskenta alkanut. Putinin tilanne muistuttaa kiinalaista sananlaskua: Se joka ratsastaa tiikerillä, ei voi astua alas. Putinin järjestelmä ei ole vain muutamasta miehestä kiinni. Sen piiriin kuuluu tuhansia, joiden yhteiskunnallinen asema ja toimeentulo, eräiden kohdalla myös varallisuus, riippuu siitä, että ratsastus jatkuu.

Jos Putinin kausi äkisti loppuisi, tapahtuisi suuri puhdistus. Ei varmaankaan Stalinin malliin, mutta kuitenkin niin, että parhaat paikat – eikä vain vaaleilla valittujen vaan myös nimitettyjen – siirtyisivät uusille tulokkaille. Putinin joukoilla on siis todella hyvä syy tukea millä tavalla hyvänsä nykyjärjestelmän jatkumista. Niissä oloissa pieni vaalivilppi ei tunnu synniltä eikä miltään.

Jos vielä uudet vallanpitäjät keksisivät tutkia edeltäjiensä virkatointen laillisuutta ja heidän varallisuutensa lähteitä, monen kohdalla katastrofi olisi totaalinen. Se tosin lienee epätodennäköistä, sillä sehän voisi johtaa kulttuurin muutokseen. Silloinhan ehkä vaihtomiehistönkin virkatointen laillisuutta aikoinaan tutkittaisiin. Sitä ei venäläinen hallintokulttuuri kestäisi, sillä korruptio tunkee läpi koko yhteiskunnan. Väite korruptiosta ei ole opposition kauhupropagandaa vaan presidentti Dmitri Medvedevin oma julkinen arvio.

Edessä saattaa olla vaikea aika, ehkä peräti smutnoje vremja eli sotkuinen aikakausi, jossa yhteiskunta ei enää toimi edes kohtalaisesti. Sitä ei kenenkään ulkopuolisen pitäisi toivoa. Myös venäläiset muistavat varmaan sen miten hankalaa elämä oli, kun Gorbatšovin kaudesta siirryttiin kaoottiseen Jeltsinin aikaan.

Vanhan vallan jatkumisen ja epäjärjestyksen kauden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto. Putin on järkimiehiä. Hän saattaa tehdä uuden tilannearvion. Niin varmaan tapahtui jo silloin kun poliisi sai käskyn olla käyttämättä väkivaltaa rauhallisia mielenosoittajia vastaan. Hän saattaa etsiä kompromissia tyytymättömien kanssa. Sekään ei ole varma tie.

Useimmat kumoukset tapahtuvat juuri silloin kun vanha valta haluaa turvata jatkonsa sopuilemalla vastustajiensa kanssa. Siitä saattaa seurata loputon myönnytysten vaatimus. Sisäisesti hajanainen naapuri olisi hankala naapuri, ehkä vaarallinenkin. Järjestys, vaikka vähän huonompikin, olisi meillekin parempi vaihtoehto.