Presidentin pitää olla terve ja toimintakykyinen

Menneisyyden huippupoliitikot olivat usein vanhoja ja sairaita, kirjoittaa psykiatrian emeritusprofessori Matti Isohanni.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
matti isohanni

Presidentinvaalien haaste on kova: miten valita vaativaan tehtävään paras menneiden saavutusten perusteella?

Äänestäjän on hyödyllistä perehtyä ehdokkaiden poliittiseen ja henkilökohtaiseen suorituskykyyn, ohjelmaan, puoluetaustaan, kriisinkestävyyteen, yksityiselämään ja myös terveyteen. Miten ehdokas menestyy vaalikamppailussa, osaamisen ja paineensiedon kuormituskokeessa?

Poliittisen taitavuuden taustalla ovat yleensä sopiva koulutus, työura, kansallinen ja kansainvälinen kokemus, kielitaito, joh­tamis-, yhteistyö- ja sovittelutaidot sekä erityisesti arvojohtajuuden ja ulkopolitiikan osaaminen. Rauhallinen poliittinen tilanne vaatii erilaista johtajuutta kuin kriisi.

Yhteistyökyky pääministerin, valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa on välttämätöntä nykyisen perustuslain aikana. Presidentinvaaleissa on monta häviäjää. Miten ehdokas osaa olla niidenkin presidentti, jotka eivät häntä äänestäneet? Tukeeko hän demokratialle tyypillistä moniäänisyyttä?

Kriisinkestävyys on presidentille tärkeää. Kestääkö ehdokas viran fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia kuormitustekijöitä? Tuottaako hän kansakunnalle kykyä selvitä vaikeuksista? Ratkaiseeko hän kiistat kunnioittavalla ja sivistyneellä tavalla? Onko hänessä tarpeellista mutta ei liiallista päättäväisyyttä, itsenäisyyttä ja kovuutta?

Henkilökohtaisissa ominaisuuksissa korostuvat älylliset ja tiedolliset valmiudet, mediakestävyys, luonteenlujuus, kansanomaisuus, tyyneys vaikeissa tilanteissa, energisyys ja karisma. Viranhoidossa auttavat sivistys, sitoutuminen kulttuuriin, kirjallinen ja suullinen ilmaisutaito, hyväntahtoinen huumori jopa itsestä ja valmius kuunnella, oppia ja suostutella. Etenkin vaikeina aikoina kansa tarvitsee presidentiltä lohdutusta ja toivoa.

Toimiva yksityiselämä auttaa vaativassa työssä. Hyvä parisuhde helpottaa presidentin työtä ja monipuolistaa presidentti-instituutiota.

Entä onko julkisivun takana jotain riskialtista: katkeruus, kyynisyys, yhteistyökyvyttömyys, osaamattomuus, ylimielisyys, itsekeskeisyys, huono tapakulttuuri tai etiikka? Kun täydellisiä ehdokkaita ei ole, äänestäjän tulee harkita, millaisia puutteita voi sietää. Monilla presidenteistämme on ollut luonteen särmää ja vikoja, jotka ovat virassa joillain lieventyneet, joillain eivät.

Terveys ja toimintakyky ovat tärkeitä. Menneisyyden huippupoliitikot olivat usein vanhoja ja sairaita. Yhdysvaltojen presiden­teistä 27 prosenttia ja Britannian pääminis­tereistä 41 prosenttia kärsi mielenterveys­ongelmista viranhoidon aikana. Kallion, Mannerheimin ja Kekkosen terveys ja toimintakyky romahtivat kauden lopussa.

Neljäsosalla kaikista työikäisistä ja todennäköisesti poliitikoistakin on ajoittain stressiin ja työuupumukseen liittyviä ongelmia. Politiikka on kognitiivisesti kuormittavaa: se tuo voittoja ja tappioita, vaatii laajaa osaa­mista ja rikkoo elämän rytmejä. Stressinhallinta edellyttää toimivia työtapoja ja sairastuessa asianmukaista hoitoa. Poliitikkojen nuorentuminen ja naisistuminen ovat vähentäneet sairauksien yleisyyttä ja merkitystä.

Kestävätkö ehdokkaan ruumiillinen ja henkinen terveys sekä toimintakyky kuusivuotiskauden? Toimintakykyyn vaikuttavan sairauden tulisi olla äänestäjien tiedossa. Sairauden tai ylikuormituksen takia toimintakyvytön poliitikko tulisi jättää valitsematta. 

Kirjoittaja on psykiatrian emeritusprofessori