Maksullisia tutkintoja

Maksulliset korkeakoulututkinnot ovat tulossa osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää parin vuoden päästä. Hallituksen esityksen luonnos lainsäädännön muuttamiseksi on pian lausuntokierroksella.

Seuraavan hallituksen ohjelmaa valmisteltaessa ratkaistaan, laajennetaanko maksullisuutta. Toimialaliitto Sivistysala ry lobbasi jo edellisten eduskuntavaalien alla sen puolesta, että korkeakouluilla tulisi olla mahdollisuus periä maksu toista samantasoista tutkintoa suorittavilta.

Oma kantani maksullisiin tutkintoihin on ollut kriittinen. Olen ajatellut, että maksuton koulutus on paras tapa varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja turvata, että monipuolista osaamista on jatkossakin.

Voi olla, että joudun tarkistamaan kantaani julkisen talouden tilan vuoksi.

Jos toisesta samantasoisesta tutkinnosta tulisi maksullinen, saattaisivat paineet ”oikeaan” alanvalintaan kasvaa. Nuorten epävarmuus voisi lisääntyä, jos päätöstä tulkittaisiin niin, että opiskelualan vaihtaminen tai korkeakouluun hakeutuminen olisi jatkossa yhä vaikeampaa.

Toisen samantasoisen tutkinnon maksullisuutta perustellaan usein sillä, että esimerkiksi juristit tai diplomi-insinöörit suorittavat kauppatieteen tutkintoja tai toisin päin. He ovat jo valmiiksi hyväosaisia, ja heillä olisi mahdollisuus maksaa itse toinen tutkintonsa.

Tämä vapauttaisi paikkoja niille, joilla ei ole ensimmäistäkään tutkintoa. Toinen tutkinto ei näissä tilanteissa nosta koulutustasoa. Ajattelutapa on ymmärrettävä ja johtopäätös looginen. Onko kyse kuitenkaan niin isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta, että koulutusjärjestelmän perusteita kannattaa muuttaa?

Yliopistoissa toisen tai useamman tutkinnon suorittajia on kokonaisuudessaan varsin vähän. Valmistuneista maistereista vain viitisen prosenttia on aiemmin suorittanut samantasoisen tutkinnon. En ole vakuuttunut siitä, että toista tutkintoa suorittavat olisivat yliopistoissa merkittävä ongelma.

Monissa asiantuntijatehtävissä tarvitaan monipuolista osaamista. Koulutuspolun jäykkyyksien lisääminen olisi tästä näkökulmasta ongelmallista.

Korkeakoulujen rahoituspohjaa on nykyisessä julkisen talouden tilanteessa joka tapauksessa tarpeen laajentaa. Hallituksen toteuttama avoimen yliopiston enimmäismaksujen korotus on ollut askel oikeaan suuntaan.

Pidän myös ensi vuoden alusta käyttöön tulevaa yhden opiskelupaikan sääntöä tarpeellisena uudistuksena. Ensikertalaiskiintiöt ovat edelleen perusteltu tapa suosia opiskelijavalinnoissa heitä, joilla ei ole aikaisempaa tutkintoa tai opinto-oikeutta.

Maksulliset tutkinnot tuodaan tämänhetkisen tiedon mukaan osaksi korkeakoulujärjestelmää jo istuvan hallituksen toimesta, jos hallitus ei suostu muuttamaan suunnitelmiaan.

Ajatus avoimessa yliopistossa suoritettavista maksullisista tutkinnoista on saanut laajaa kritiikkiä, kun hallitus on päättänyt asiasta ilman perusteellista valmistelua. Epäselvää on, onko avoimen yliopiston opintojen perusteella suoritettaville maksullisille tutkinnoille kysyntää, kun samat tutkinnot voi suorittaa myös ilmaiseksi tutkinto-opiskelijana.

Toivottavaa on, että maksullisuuden laajentaminen esimerkiksi toisen tutkinnon maksullisuuden muodossa valmisteltaisiin perusteellisemmin ja että aiheesta käytäisiin laaja yhteiskunnallinen keskustelu.