Pienen pajan mediateko

Utakin raportin mediahuomio vie tilaa oikealta talouskeskustelulta, kirjoittaa Heikki Pursiainen.

Profiilikuva
media
Teksti
Heikki Pursiainen
Kirjoittaja on ekonomisti, joka on töissä Helsingin kaupungilla.
2 MIN

Viime aikojen kustannustehokkain mediateko oli taatusti Uuden talousajattelun keskuksen Utakin talouspoliittinen raportti.

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju rinnasti sen Verkkouutisissa peräti Marxin ja Engelsin Kommunistiseen manifestiin. Kommunistijahdin imu sai Kangasharjun aavistuksen liioittelemaan raportin merkitystä.

Hän ei kuitenkaan ollut yksin. Raportti levisi kaikkialle mediaan.

Verkkouutisten lisäksi siitä kirjoittivat Yle, molemmat iltapäivälehdet ja Kauppalehti. Raporttia kutsuttiin ”rajuksi” ja ”rankaksi”. Puoluejohtajat väittelivät siitä television vaaliohjelmassa. Uusoikeiston profeetta Jari Sarasvuo pauhasi raportin kauhuista Iltalehden podcastissa. Jopa maan ylimmästä setäpositiosta universumia tarkkaileva Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimitus otti kantaa.

Tällainen medialäpäisy on poikkeuksellista Utakin kaltaiselle pikkuiselle ajatuspajalle.

Raportti on kuitenkin paljon tylsempi kuin mediahuomion perusteella voisi luulla.

Yksi raportin keskeisistä laskelmista koskee leikkauspolitiikan vaihtoehtoja. Laskelma perustuu kahteen oletukseen. Ensimmäinen on, etteivät veronkorotukset juuri haittaa kasvua. Toinen oletus taas on, että julkiset investoinnit lisäävät kasvua hurjasti. Kun laskelmien lähtökohta on tämä, lopputuloksen voi arvata. Julkisen talouden ongelmat voidaan hoitaa valtavilla veronkorotuksilla ja menolisäyksillä. Mitään säästöjä ei tarvita.

Näin ei ole. Vain vaihtoehtotalouden peilimaailmassa julkisen sektorin ongelmat ratkaistaan kasvattamalla sitä loputtomasti. Raportin tulokset heijastavat tehtyjä oletuksia, eivät todellisuutta.

Raportin olisikin pitänyt kiinnostaa lähinnä uskossa jo olevaa väes­tönosaa. Sen mediahuomio vie tilaa oikealta talouskeskustelulta.

Mediassa on jumituttu keskustelemaan raportin mielikuvitusratkaisuista, samaan aikaan kun todellinen julkinen talous on kamalassa tilanteessa. Sovittu velkajarru vaatii jättisopeutuksia. Niiden sisältö on täysin auki. Ei ole edes selvää, pystyykö poliittinen järjestelmä vaaditun mittaluokan toimenpiteisiin.

Median tehtävä olisi pakottaa poliitikot kertomaan, mistä leikataan ja mitä kiristetään. Utak-karnevaali sen sijaan päästi kaikki helpolla. Vastuullisena esiintymiseen riitti, ettei usko ihmeisiin. Leikkausten vastustajat voivat teeskennellä, että niitä ei tarvita vaan kaikki on ilkeää luokkasotaa.

Keskustelu oli onnistunutta viestintää Utakilta. Utakia saksalaisen verkoston kautta rahoittavat miljardöörit saivat rahoilleen vastinetta. Me mediaa kuluttavat kansalaiset emme.