Poliisi tutkii asiaa

Profiilikuva
Teksti
Vesa-Pekka Koljonen

”Murhia, ryöstöjä, raiskauksia?”

Näin iloisesti saattoi sanomalehden uutistoimittaja takavuosina avata keskustelun poliisin päivystäjän kanssa.

Tapana oli soittaa iltaisin niin sanotut poliisikierrokset, joilla hankittiin uutisia. Poliisi selasi päivän mittaan kertyneitä kuulustelupöytäkirjoja ja kuvaili tapaukset toimittajalle. Kiinnostavimmat pääsivät seuraavan päivän lehteen.

Kehitys on kehittynyt, eikä poliisikierroksia enää soitella. Tiedot saadaan sähköisesti ja rikostoimittajat hankkivat niihin täydennystä poliisikontakteiltaan.

Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. Kuulustelupöytäkirjojen kankea poliisikieli hönkii edelleen pikku-uutisista.

Tapana on edelleen lopettaa juttu toteamukseen siitä, millä rikosnimikkeellä asiaa tutkitaan, vaikka tiedolla ei ole lukijalle mitään merkitystä.

Jokunen esimerkki.

Itsensä alastomaksi riisunut mies meni lähikauppaan, varasti olutta, yritti potkia ja lyödä paikalle hälytettyjä poliiseja ja hyppeli poliisiauton konepellin lommoille ennen kuin hänet saatiin talttumaan.

”Poliisi tutkii tapausta vahingontekona, virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena ja näpistyksenä.”

Ihanko totta?

Toisessa uutisessa kerrottiin naisesta, joka varasti kauppakeskuksessa vaatteita ja koruja.

”Poliisi tutkii tapausta varkautena.”

Sarjan mykistävin uutinen kertoi, että mies kuoli onnettomuudessa motocross-radalla:

”Poliisi tutkii onnettomuutta kuolemansyyn tutkintana.”

Sanoma-konsernin juuret ovat Suomessa ja tärkeimmät brändit, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat, ovat ikoneita. Johto ei kuitenkaan näytä niihin luottavan. Lehtien nimikkoliput poistettiin Sanomatalon katolta konsernimääräyksellä. Uusissa näyttää versiosta riippuen lukevan joko Sanoma, Saoman tai Sanoam. Eipä ihme. Toimeksianto tuli Hollannnista, suunnittelu Tanskasta.

”Värit ovat kuin tyttöjen barbileikeistä”, kuittasi pitkäaikainen sanomalainen.