Pitsa aiheutti shokin

Toimituksessa syntyi muutama viikko sitten metakka. Miksi kannessa lukee pitsa eikä pizza! 

Toimituspäällikkö vetosi Kielitoimiston sanakirjan ensisijaiseen suositukseen. Sen mukaan ”tav. tomaattisoseella ja juustoraasteella sekä lihalla, kalalla t. kasviksilla päällystetty (avo)piirakka kirjoitetaan ’pitsa’, sen rinnalla sallitaan ’pizza’”. 

Päätoimittajakin tykkäsi pitsasta.

Vastalauseet:  

Meillä on aina kirjoitettu pizza!  

Pitsa ei maistu miltään! 

Pitseria, joka halusi miellyttää kaikkia, ei menestynyt. 

Kielitoimisto ei ole jumala! 

Päällikkö perusteli vielä: kansikuvassa on kotona tehty pitsa, joka onkin mauttomampaa kuin lähiöpizzerioiden pizzat. 
 
Meillä SK:ssa noudatetaan Kielitoimiston ohjeita, tiettyyn rajaan asti. ”Järjen käyttö on sallittu, ratkaistaan tilanteen mukaan”, on usein kuultu lause toimituksessa. 

Pitsakannesta seurasi jälkipuheita vielä viikkoja myöhemmin. Itse edustan pizzapuoluetta. 

Vetosin suomen kielen asiantuntijoiden kanssa käymiini keskusteluihin hyvän kielen vaalimisesta. Kielen varjelua ei ole se, että väkisin yritetään suomalaistaa lainasanoja, jotka ovat vakiintuneet kielenkäyttöön.

Sanoin, että pizza tunnetaan kaikkialla maailmassa pizzana. 

Vertasin: 

Globalisaatio on globalisaatio, vaikka Suomen Kuvalehti etsikin vuonna 1998 käsitteelle suomenkielistä vastinetta lukijakilpailun avulla. Maapalloistuminen voitti, kun Kielitoimiston silloinen päällikkö toimi erotuomarina.  

Golf ei ole kolopallo.

Lennokilla ei nykysodassa hyökätä, vaan droonilla. Toimituksessa toki pähkäiltiin vielä pari vuotta sitten, onko kirjoitusasu drone vai drooni. Päätimme monen muun median tavoin puhua droonista, jonka lausuminen sopii suomalaiseen suuhun. 
 
Kirjaintason päänvaivoista pienimmästä päästä ovat kaksi z-kirjainta peräkkäin. Entä sokki, shokki vai šokki?

Kielitoimisto suosittelee sokkia tai šokkia. Päädyimme muutama vuosi sitten käyttämään sokkia. Samassa rytäkässä shakista tuli SK:ssa šakki, sheriffistä šeriffi, kashmirista kašmir, shortseista sortsit.

Entä Bashar al-Assad vai Bašar al-Assad? Kumpaakin kirjoitusasua näkee, mutta kun pirautin Kielitoimistoon, asia selvisi: arabiankielisissä nimissä sh on yleisempi kuin š.     

Toimittajat ovat välillä pää pyörällä ja tarkistavat meiltä editoreilta, että mites tää nyt kirjoitettiinkaan.

Toisinaan Kielitoimisto pakittaa päätöksissään, samoin me SK:ssa. Kun joidenkin sanojen kirjoitusasu suosituksista huolimatta ei ole vakiintunut, käytetään vanhaa muotoa. 

Kirjoitamme taas shokki ja shakki. Sheriffi on sheriffi. Sortsit vai shortsit on vielä ”linjaamatta”, mutta kašmir on kashmir.

Eihän toimittajamme Leena Sharmakaan ole Leena Šarma.

Kirjoittaja on featurejuttujen tuottaja, joka riemastuu, kun pääsee korjaamaan kullankaivuun kullankaivuksi.