Kirjailijat markkinoilla

Ruotsalaissarjassa Rakkaus ja anarkia (Kärlek och anarki) konsultti Sofie Rydman palkataan tappiolliseen kustantamoon kääntämään kirjojen myynti jälleen voitolliseksi.

Sofie tekee työtä käskettyä ja jakaa kirjailijat A- ja B-kastiin sen mukaan, ketkä ovat bestsellereitä ja keiden kaupallisesti kannattamattomat kirjat ovat oikeastaan kustantamon harjoittamaa hyväntekeväisyyttä. Sofie päättää, että B-kasti alkaa maksaa itse kirjojensa tuotantoprosessista. Kustantamo panostaa influensserikirjoihin, joille on varmuudella yleisö.

Sana kiirii, ja pian kirjakustantamon eteen kokoontuu joukko vihaisia juuttisäkkeihin pukeutuneita runoilijoita. Litteraturmördare, mielenosoittajat huutavat. Mord på våra ord!

”Yritämme pitää firman pystyssä”, Sofie sanoo mielenosoittajille.

Huuto yltyy. Kirjallisuusmurhaajat!

Sofie huutaa takaisin: ”Olemme yritys! Tiedättekö edes, mikä se on?”

Huhtikuussa opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi selvityksen suomalaisesta kirja-alasta. Siinä todetaan, että Suomessa julkaistaan joka vuosi yli 8 000 kirjaa, suurin osa tappiollisesti. Kustantamoilla on aina ollut kaksoisrooli: liiketoiminnan harjoittaminen ja taiteen vaaliminen. ”Pörssin ja katedraalin” pyörittäminen toimii niin, että bestsellereillä katetaan huonosti myyvien teosten tappiot.

Tilanne on kuitenkin muuttunut. Selvityksen mukaan bestsellerien myynti on laskenut niin paljon, että sillä ”on jo vaikutusta kustantajien riskinottokykyyn”. Vuonna 2010 Ilkka Remeksen uutuus myi 72 000 kappaletta. Viime vuonna enää reilut 23 000 painettua kirjaa. Silti se oli vuoden toiseksi myydyin kotimainen kaunokirja.

Finlandia-voittaja saattoi ennen myydä satatuhatta kirjaa. Nykyään jäädään todennäköisesti puoleen siitä – tai vielä paljon vähempään. Ihmiset eivät yksinkertaisesti enää osta kirjoja.

”Sofien” A-kastin kirjailijoihin (Satu Rämö, Max Seeck, Colleen Hoover) kuuluu enää harva. B-laarissa alkaa olla tiivis tunnelma.

Niinpä viime syksynä Suomessa oli ihan oikeasti huutava joukko kirjailijoita vaatimassa kustantamoilta oikeuksia ja toimeentuloa.

Ruotsalaiset lukuaikapalvelut pelastivat uppoavan kirja-alan kreivin aikaan. Muut ajanviettotavat olivat jo pitkään kilpailleet lukijan huomiosta.

Kustantamot panostavat entistä enemmän digitaaliseen tuotantoon, ja äänikirjat tuovatkin eritoten bestsellereille myyntilisää. Kaikki kirjat eivät kuitenkaan toimi äänikirjoina.

Selvityksen mukaan alalla puhutaan siitä, vaikuttaako äänikirjan suosio jo kirjoittamisen tapaan. Suoraviivaistuvatko juonet yksinkertaisiksi sarjatarinoiksi ilman takaumia tai useita näkökulmahenkilöitä, niin että kirjoja on helppo kuunnella Bookbeatissa ja Storytelissä?

Hallituksen toimista kirja-alaan osuivat esimerkiksi kirjojen alv:n korotus yhdeksi Euroopan korkeimmista sekä vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen lakkauttaminen. Jälkimmäinen vaikuttaa ennen kaikkea kirjailijoiden B-kastiin: suomen kieltä ja kirjallisuutta uudistavaan laatuproosan ja -lyriikan kirjoittajiin.

Kenen vastuu on huolehtia, että he pysyvät leivänsyrjässä kiinni? Onko Suomella varaa jättää oma kirjallisuutensa ruotsalaisten kulttuuritahdon varaan, Sofien kaltaisten konsulttien käsiin? 

Suomen Kuvalehden kustantaja Otavamedia on osa Otavaa, joka on Storytelin vähemmistöomistaja.