Alhainen syntyvyys on yhteydessä maallistumiseen

Syntyvyys on laskenut Suomessa jo vuosikymmenien ajan, ja lasku on kiihtynyt 2010-luvun alusta läh­tien. Tähän ovat vaikuttaneet monet tekijät, joista yksi vähälle huomiolle jäänyt liittyy kiihtyvään maallistumiseen eli sekularisaatioon.

Politiikan tutkija Ronald Inglehartin laajaa keskustelua herättäneen teorian mukaan maallistumisen keskeisenä syynä on muutos korkeaa syntyvyyttä korostavista uskonnollisista normeista yksilöllisen valinnan maallisiin normeihin.

Vuonna 2021 edesmennyt Inglehart perusti teoriansa World Values Survey- ja European Values Study -kyselytutkimuksiin, joista ensin mainittua hän oli itse luomassa vuonna 1981. Kyselytutkimuksia on tehty säännöllisesti yli sadassa maassa, ja ne kattavat yli 90 prosenttia maapallon väestöstä.

Ne ovat osoittaneet maallistumisen lisääntyneen koko mittausajan ja erityisen voimakkaasti 2010-luvun alusta alkaen, varsinkin korkean tulotason maissa.

Kristinusko ja muut suuret maailman­uskonnot ovat suosineet korkeaa lapsilukua ja suvunjatkamisen rajoittamista avioliittoon. Ne ovat myös tuominneet suvunjatkamiseen liittymättömän seksuaalisen kanssakäymisen mukaan lukien homoseksuaalisuuden ja ehkäisyn.

Korkean syntyvyyden normi oli yhteiskunnalle hyödyllinen niinä lukuisina vuosisatoina, jolloin lapsikuolleisuus oli korkea ja eliniänodote matala. Tämä uskontojen sanktioima normi piti osaltaan yhteiskuntia koossa.

1800-luvun lopulta alkaen lapsikuolleisuus alkoi vauraammissa maissa laskea ja eliniänodote vastaavasti nousta. 1900-luvun jälkipuoliskon aikana länsimaisen ihmisen elämästä tuli entisaikoihin verrattuna eksistentiaalisesti hyvin turvallista.

Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että ihmisten tunne oman elämän hallinnasta ja yhteiskunnan vakaudesta on vahvistunut.

Inglehartin teorian mukaan eksistentiaalinen turvallisuuden tunne on vaikuttanut siihen, etteivät ihmiset enää läheskään samassa määrin kuin ennen hae elämäänsä tukea uskonnosta.

Vielä 1980- ja 1990-luvuilla uskonnollinen vakaumus oli kohtuullisen yleinen eurooppalaisilla, myös suomalaisilla. Nyt tilanne on muuttunut.

Ensimmäinen maa, jossa yksilöllisen valinnan normit saivat kyselytutkimuksissa korkean syntyvyyden normeja isomman kannatuksen, oli Ruotsi vuonna 1990.

Suomi ja muut länsimaat ovat seuranneet Ruotsia maallistumiskehityksessään. Kuten uskontotieteilijä Teemu Taira on todennut, vuonna 2022 uskonnottomien määrä Suomessa oli kyselytutkimusten perusteella jo 25 ja 45 prosentin välillä (hajonnan selittävät kyselyn muoto ja vastausvaihtoehdot).

Tairan tutkimusten mukaan maallistuminen on Suomessa normalisoitunut tai tullut jopa vallitsevaksi kannaksi, erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Selvä enemmistö (73 %) 1980–1990-luvuilla syntyneistä katsoo olevansa uskonnottomia, kun vastaava luku 1940–1960-luvuilla syntyneillä on kaksi kertaa pienempi (36 %).

Tarkoittaako maallistumisen normalisaatio sitä, että Suomessa syntyvyys tulee jatkossakin pysymään matalana? Mikäli yhteiskunnat eivät joudu vakaviin kriiseihin, jotka merkittävällä tavalla vähentävät kansalaisten turvallisuuden tunnetta, eivät suuret muutokset sen enempää syntyvyydessä kuin hiipuvassa uskonnollisuudessa ole todennäköisiä.

Toisaalta Suomen kaltaisessa maassa syntyvyyttä voi pitää alhaisena nuoren sukupolven kokema eksistentiaalinen turvattomuuskin, koska maallistuneille nuorille aikuisille uskonto ei ole enää merkityksellinen hädän hetkelläkään. 

Petteri Pietikäinen on tieteiden ja aatteiden historian professori Oulun yliopistossa.