Populismi tarttuu

Populistiset oikeistopuolueet ovat nostaneet kannatustaan monessa EU-maassa. Saksassa kasvaa Alternative für Deutschland, Ranskassa Front National, Italiassa Lega ja Ruotsissa ruotsidemokraatit.

Suomessa näitä vastaa lähinnä perussuomalaiset, joka luokitteli itsensä populistipuolueeksi jo Timo Soinin puheenjohtajakaudella. Nykyään perussuomalaiset on myös oikeistopuolue, ainakin eduskunnan istumajärjestyksen mukaan.

Monissa maissa populistipuolueet ovat päätyneet myös hallitusvastuuseen ja vaikuttavat siis suoraan myös politiikkaan. Koska populistipuolueiden kannatus on kuitenkin rajallista, vielä merkittävämpää saattaa olla populistipuolueiden kannatuksen kasvun vaikutus muiden puolueiden poliittisiin linjauksiin.

Viime keväänä teemasta valmistui Firenzen EU-yliopistossa mielenkiintoinen taloustieteen väitöskirja. Suomalaistutkija Tuuli Tähtinen mittaa väitöskirjassaan perussuomalaisten kannatuksen vaikutusta muiden puolueiden ehdokkaiden asenteisiin.

Tutkimus perustuu vuosien 2008, 2012 ja 2017 kuntavaaleihin.

Käytännössä siinä selvitetään kunnanvaltuuston perussuomalaisten edustajien määrän vaikutusta muiden puo­lueiden ehdokkaiden vaalikonevastauksiin.

Suomalainen vaalikonedata on tutkimusaineistona mainio, koska valtaosa vakavissaan valtuustoon pyrkivistä kuntavaaliehdokkaista vastaa säntillisesti vaalikoneen kysymyksiin. Vastausten avulla on mahdollista sijoittaa ehdokkaat ja näiden puolueet poliittisia mielipiteitä ja arvoja kuvaavalle kartalle, jollaisia julkaisevat myös monet lehdet.

Tavallisimmin käytetyssä kaksiulotteisessa kartassa toinen akseleista kuvaa oikeisto–vasemmisto-ulottuvuutta ja toinen konservatiivi–liberaali-ulottuvuutta.

Käytännössä oikeisto–vasemmisto-jako liittyy muun muassa kysymyksiin verotuksesta, sosiaaliturvasta ja julkisen sektorin koosta. Konservatiivi–liberaali-ulottuvuutta taas mitataan kysymyksillä, jotka koskevat muun muassa maahanmuuttoa, ympäristönsuojelua ja rikostuomioiden ankaruutta.

Samalla on mahdollista mitata puolueiden eroja näillä ulottuvuuksilla. Perussuomalaiset sijoittuu tällä kartalla kansalliskonservatiiviseen laitaan. Nykyhallituksen ongelmista osa selittyneekin sillä, että Rkp:n ja perussuomalaisten ero on juuri tällä konservatiivi–liberaali-ulottuvuudella suuri.

Väitöskirjatutkimuksen mukaan perussuomalaisten kunnanvaltuutettujen määrän kasvu muuttaa muiden puolueiden ehdokkaiden vaalikonevastauksia konservatiivisemmiksi. Asennekartalla muut puolueet siirtyvät siis kohti perussuomalaisia erityisesti konservatiivi–liberaali-akselilla.

Ihan kaikkia puolueita tämä ei koske, vaan asenteet myös polarisoituvat. Tutkimuksen mukaan vihreiden ehdokkaiden vaalikonevastaukset loittonivat perussuomalaisten keskimääräisistä asenteista.

Muiden puolueiden ehdokkaiden muuttuminen konservatiivisemmiksi saattaa olla strategista ääntenkalastelua. Ehkä perussuomalaisten valtuutettujen määrä vaikuttaa muiden puolueiden ehdokkaiden käsityksiin äänestäjien asenteista. Toinen mahdollisuus on, että eri puolueiden ehdokkaiden asenteet lähenevät toisiaan, kun eri puolueiden edustajat ovat enemmän tekemisissä keskenään esimerkiksi kunnanvaltuustossa.

Tutkimus ei näitä selityksiä pysty erottamaan. Jälkimmäiseen viittaa se, että perussuomalaisten valtuutettujen määrän kasvu vaikutti eniten uudelleen ehdolla olevien muiden puolueiden valtuutettujen vaalikonevastauksiin.

Väitöskirjassa tätä ei tutkittu, mutta populismin nousu taitaa vaikuttaa aika lailla myös keskustelukulttuuriin. Kommentit, joita aikaisemmin ei olisi kukaan omalla nimellään kehdannut julkisesti esittää, muuttuvat jotenkin normaalimmiksi.

Sosiaalinen media tar­joaa jyrkille asenteille kaikupohjaa ja tekee ne näkyvämmiksi. Esson baari on muuttanut internettiin, ja keskustelu kärjistyy edelleen.

Kehitys ei ole harmitonta. Esimerkkejä poliittisen keskustelukulttuurin myrkyttymisestä ja sen vaikutuksista löytyy vaikka Trumpin ajan USA:sta. Aiemmin vastaava kehitys olisi tuntunut Suomessa mahdottomalta. Enää en olisi yhtä varma.