Pekka Kauppinen: Ongelmaurheilijat pois edustustehtävistä
Kautta vuosikymmenien on ollut enemmän tai vähemmän julkisesti tiedossa, että kansalliset ylpeytemme, hyvin menestyvät huippu-urheilijamme ovat yksityiselämässään ja edustustehtävissään käyttäytyneet sellaisella tavalla, että tavallista kansalaista ihmetyttää.
Ihmetyttää ennen kaikkea siksi, että joukkueiden valmentajat ja johto ovat olleet ”toilailuista” tietoisia, mutta ovat halunneet painaa tapahtumat villaisella. Tärkeintä on aina ollut menestys ja voitto, jonka jälkeen on voitu paistatella julkisuudessa.
Muistamme ennen Janne Ahosen esiin tulleita toilailuja muun muassa Matti Nykäsen, Harri Ollin, Jere Karalahden ja Kimi Räikkösen teot ja monet muut surulliset tapaukset suomalaisessa huippu-urheilussa.
Kaikki ne ovat olleet valmentajien, johtajien ja joukkuetovereiden tiedossa. Niille vain hymyillään ja törkeimpiä tapauksia vähätellään, tai yritetään salailla.
Jos halutaan kantaa vastuuta nuorten urheilijoiden menestyksen lisäksi myös heidän ja koko Suomen nuorison kehityksestä kunnon kansalaisiksi, tulee vastuunkantajien puuttua ensimmäisiin hairahduksiin todella määrätietoisella tavalla.
Ongelmien toistuessa tulee urheilija sulkea pois edustustehtävistä. Vain sillä tavalla osoitetaan, millaisia henkilöitä huippu-urheiluumme halutaan.
Olen aktiivisessa työelämässäni paneutunut varsin voimakkaasti lasten ja nuorten hyvinvointiasioihin. Tiedän, missä valitettavasti mennään suomalaisessa yhteiskunnassa.
Liian moni lapsi ja nuori on heitteillä. Ensisijaisesti on kysymys vanhempien välinpitämättömyydestä ja vastuuntunnottomuudesta. Vanhempien oma esimerkki elämäntavoissa vaikuttaa voimakkaasti lapsen kehittymiseen, kypsymiseen ja itsenäiseen vastuunkantoon.
Urheilijat, nuorisoidolit ja viihdetähdet antavat voimakkaita ja imitoitavia käyttäytymismalleja lapsille ja nuorille. Kun seuraa iltapäivälehtien otsikoita, ei voi olla järkyttymättä kaikesta siitä, mitä maailmalla ja meillä Suomessa tapahtuu.
Kaikki hölmöily ja hirveys on muuttunut jokapäiväiseksi todellisuudeksi, jota pidetään normaaliin elämään kuuluvana. Lasten ja nuorten on vaikea erottaa, mikä on oikeaa ja normaalia elämää ja mikä on väärää.
Säälin niitä lapsia ja nuoria, jotka joutuvat vastuuttomien valmentajien sekä urheilujohtajien valmennukseen ja ohjaukseen. Mitä korkeammalle tasolle pyritään, sitä epänormaalimpaa urheilu ja sen ympärillä pyörivä elämä näyttää olevan. Kaikki keinot ja tavat ovat hyväksyttäviä, kunhan vain saadaan tavoiteltua menestystä.
Myös valmentajien oma, negatiivinen esimerkki käyttäytymisestä murentaa kasvatuksellisen pohjan luomista. En nähnyt julkisuudessa mitään paheksuntaa, kun Pikkuleijonien valmentaja esiintyi iltapäivälehtien lööpeissä. Se siis oli hyväksyttyä ja ymmärrettävää.
En ole huomannut julkisuudessa koskaan, että valmentajat ja johtoportaissa olevat henkilöt olisivat tulleet voimakkaasti esiin ja pahoitelleet, saatikka millään tavalla tuominneet nuorten urheilijoittemme toilailut. Siitä voi vetää johtopäätöksiä, että kaikki on ollut ja on edelleenkin menestyksen vuoksi hyväksyttävää. Pidän sitä hyvin valitettavana ja tuomittavana.
Teksti Pekka Kauppinen
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva rehtori, joka on perehtynyt lasten ja nuorten hyvinvointiin.