Pekka Hallberg: Poikkeusoloihin varautuminen on koko Suomen asia

Profiilikuva
demokratia
Teksti
Pekka Hallberg
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhteiskunnan selviytyminen häiriötilanteissa on ajankohtainen aihe (Taistelu Suomesta, SK 11/2011). Varautumista selvittäneen komitean puheenjohtajana minua on monelta taholta pyydetty arvioimaan järjestelmämme kehitystä. Toivon, että komitean työtä ei sotketa vanhoihin kiistoihin vaan että etsitään yhteistyötä.

Komitean asettamiseen joulukuussa 2009 oli tarvittu vuoden mittainen sovittelu valtioneuvoston piirissä. Lopulta komiteaan tuli 22 jäsentä edustaen eri poliittisia näkemyksiä, hallintoa, elinkeinoelämää ja kansalaisjärjestöjä. Työn aikana kuultiin 30 asiantuntijaa ja tavattiin tasavallan presidentti.

Keskustelimme myös pääministeri Matti Vanhasen (kesk) ja pääministeri Mari Kiviniemen (kesk) kanssa. Komitean yksimielinen mietintö luovutettiin pääministerille joulukuussa 2010. Hän totesi hallituksen toteuttavan komitean ehdotukset. Läsnä oli myös puolustusministeri Jyri Häkämies (kok).

Varautuminen on koko suomalaisen yhteiskunnan asia. Siksi mietintö lähtee demokratian ja perustuslain periaatteista. Viranomaiskeskeistä ajattelua on muutenkin avattava, lopetettava reviirikiistat ja otettava huomioon elinkeinoelämän lisääntynyt rooli ja kansalaisjärjestöjen merkitys.

Häiriötilanteisiin varauduttaessa ja toimenpiteisiin ryhdyttäessä on noudatettava yleisiä pelisääntöjä. Niitä ovat kansanvalta ja oikeusvaltio, vastuun jakaminen ja toimivaltasuhteiden selkeys. Varautumisesta vastaa hallinnonala, jonka toimialaan asia kuuluu. Kukaan komiteassa ei kannattanut, että kehiteltäisiin uusia lakeja menettelystä tai johtamisjärjestelmistä eri häiriötilanteita varten. Poikkeusolojen valmiuslainsäädäntöä on juuri ajanmukaistettu. Pienempien kriisien erityislait aiheuttavat vain toimivaltaongelmia ja vaikeuttavat yhteistyön sujumista.

Jos syntyy epäselvyyttä, kenelle tai mille ministeriölle asia kuuluu, pääministerillä on toimivalta määrätä asia valtioneuvostossa ratkaistavaksi. Komitea korosti muutoinkin pääministerin perustuslain mukaista tehtävää johtaa asioiden käsittelyä. Siihen ei tarvita uusia säännöksiä.

Poliittista ohjausta on vahvistettava. Eduskunnalle annettavien selontekojen nykyjärjestelmä on liian joustamaton, kun otetaan huomioon toimintaympäristön muutokset ja uudet uhkakuvat. Tarvitaan selkeämpää aikataulua ja menettelyn keventämistä niin, että selontekoa voitaisiin täydentää uudella selonteolla. Se olisi suppeampi tai laajempi tilanteen mukaan.

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (UTVA) yhteistyöllä on suuri merkitys. Kun kiireellisten asioiden lomassa ei usein ole mahdollisuutta keskittyä turvallisuuspolitiikan kysymyksiin, tarvitaan valmistelun kehittämistä.

Ehdotetuista organisaatiomuutoksista merkittävin on turvallisuus- ja puolustusasiain komitean avaaminen laajapohjaisemmaksi ottamalla siihen virkamiesjäsenten lisäksi myös kaksi talous- ja yritysmaailman edustajaa sekä kaksi edustajaa keskeisistä kansalaisjärjestöistä. Näin painottuisivat julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ja kokonaisturvallisuuden kysymykset.

Komiteassa kukaan ei nähnyt tarvetta uusiin toimielimiin tai erilliseen turvallisuusneuvostoon ja palaamista puolustusneuvoston aikaan, kun se oli vuonna 2000 juuri lakkautettu. Näin oli asiaa arvioinut myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunta.

Nyt koottiin ensimmäisen kerran kokonaisselvitys yhteiskunnan varautumisesta ja eri toimijoiden, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä. Saavutettu yksimielisyys antaa perustan ajaa asioita rauhallisesti koko maan kannalta eikä ministeriöiden tai niiden johdon näkökulmasta. Selviytyminen odottamattomista häiriötilanteista on yhteinen juttu.

Kirjoittaja on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.