Pääkirjoitus, mitä väliä?
Usein pääkirjoitukset ovat kädenlämpöisiä ja ympäripyöreitä. Keskeinen tavoite vaikuttaa olevan, että yksikään lukija ei suutu, kolumnisti kirjoittaa.
2
MIN
Lehtien pääkirjoitukset harvoin yllättävät, mutta nyt oli kahvi läikkyä.
Kesäkuussa julkaistussa Media & viestintä -tiedelehden artikkelissa tutkijat Voitto Ruohonen ja Heikki Hellman tarkastelevat neljän Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan lehden sisältöjen päällekkäisyyttä. Aineisto on vuoden 2024 alkupuolelta.
Kahden tutkitun viikon aikana Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat, Etelä-Saimaa ja Länsi-Savo julkaisivat kaikkiaan 24 pääkirjoitusta. Niistä 16, siis kaksi kolmannesta, oli samoja. Siis samoja pääkirjoituksia eri lehdissä!
Vaikka journalismin tutkija pöyristyy, tavan lukija voi esittää aiheellisen kysymyksen: Entäs sitten?
Pääkirjoitukset eivät ole verkon klikkihittejä. Niinpä niiden tekemiseen käytettyjä resursseja on karsittu jo vuosikymmenen ajan. Tutkitut neljä lehteä luopuivat päivittäisistä pääkirjoituksista vuonna 2020. Lukijoita se ei juuri hetkauttanut.
Perinteinen, ilman kirjoittajan nimeä julkaistu ”lehden kanta” tuntuu jäänteeltä ajassa, jossa kaikki henkilöityy.
Kun Helsingin Sanomat maaliskuussa 2025 muutti toisen pääkirjoituksensa nimellä julkaistavaksi, Anu Koivunen puolusti Suomen Kuvalehden kolumnissaan perinteistä pääkirjoitusta tekstilajina, joka ”mahdollistaa kollektiivisen julkisen järjenkäytön”.
Sitä pääkirjoituksilta toivoisi. Kollektiivisuus voi muistuttaa siitä, että näkemykset maailmasta eivät ole lähtöisin yksittäisistä ihmisistä. Ne syntyvät vuorovaikutuksessa ja perustuvat arvoihin, jotka ovat jaettuja.
Usein pääkirjoitukset ovat silti kädenlämpöisiä ja ympäripyöreitä. Keskeinen tavoite vaikuttaa olevan, että yksikään lukija ei suutu.
Lehdet syntyivät aikoinaan aatteiden ympärille, ja silloin pääkirjoituksilla oli selvä tehtävä: kertoa lehden linja.
1980-luvulta lähtien suomalainen lehdistö on muuttunut puolueettomaksi ja sitoutumattomaksi. Voi ajatella, että lehden ei enää edes kuulu ottaa kantaa asioihin – riittää, kun on journalistinen linja, joka auttaa tekemään toimitustyön päivittäiset ratkaisut.
Lehteä ei kuitenkaan tehdä arvotyhjiössä. Journalismi korostaa tiedonvälitystehtäväänsä ja moniarvoisuuttaan, jotka liittyvät demokratian arvoihin. Pääkirjoitusten tehtävänä voikin pitää läpinäkyvyyden lisäämistä: ne kertovat, millaisia kantoja on johdettavissa siitä arvopohjasta, johon journalismi nojaa.
Kaakkois-Suomen lehdillä voi toki olla pitkälti yhteiset arvot. Alueellisen lehden lukijalle arvokkainta olisi kuitenkin tieto siitä, millaisia näkemyksiä ne tuottavat omien kotikulmien asioista.