Pakotteita ja neuvotteluja - EU:n Iran-strategia on epäonnistunut

Profiilikuva
Catherine Ashton
Teksti
Tarja Cronberg

EU harjoittaa Iranin ydinohjelmaa kohtaan ainakin periaatteessa kahden raiteen politiikka – pakotteita ja neuvotteluja.

Viimeksi on käytetty pakotteita. Uudet pakotteet kieltävät EU-maita ostamasta öljyä Iranista. Tämän ajatellaan horjuttavan Iranin raakaöljyn vientiin nojaavaa taloutta niin pahasti, että ydinohjelmaan ei riittäisi varoja.

Pakotteiden siis toivotaan johtavan neuvotteluihin. EU:n johtamat vuoden 2003 neuvottelut tuottivat tulosta. Tuolloin Iran lopetti uraanin rikastamisen pariksi vuodeksi.

Tällä kertaa Intia uhkaa muuttaa uudet pakotteet tehottomiksi. Öljystä on jo niukkuutta maailmanmarkkinoilla ja Intia on tarjoutunut ostamaan lisää öljyä, jos Iran ei saa sitä myytyä muualle. Intia on jo nyt yksi suurimmista Iranin raakaöljyn ostajista.

EU:n komission puheenjohtaja Manuel Barroso ja presidentti Herman van Rompuy olivat äskettäin Intiassa keskustelemassa vapaakauppasopimuksesta ja yrittivät vakuuttaa Intiaa pakotteiden tarpeellisuudesta. Se ei tuottanut tulosta.

Intian avulla Iran voi välttää pakotteiden pahimmat vaikutukset, vaikka elämä on muuttumassa entistäkin hankalammaksi. Hallitus voi vahvistaa otettaan syyttämällä länsimaita kurjuudesta. Jos Iranin keskiluokka ajetaan liian ahtaalle, se saattaa radikalisoida maan nykyistäkin arvaamattomampiin suuntiin.

EU:n pakotteilla on iso vaikutus myös eurooppalaisiin. Öljyn hinnassa arvioidaan jo nyt olevan parinkymmenen dollarin Iran-lisä. Mikäli kriisi voimistuu, vaikuttaa se välittömästi öljyn hintaan. Siten pakotteet horjuttavat jo ennestään epävakaata eurooppalaista taloutta.

Uusilla pakotteilla piti lähettää kaksi viestiä. Viesti Iranille siitä, että Eurooppa on tällä kertaa yksimielinen ja suhtautuu erittäin vakavasti uusiin tietoihin Iranin ydinohjelmasta. Israelille puolestaan piti lähteä vahva viesti, ettei se alkaisi toimia sotilaallisesti.

Tämä viesti ei mennyt lainkaan perille. Israelissa keskustellaan lähinnä siitä, milloin on liian myöhäistä iskeä.

EU:n kahden raiteen strategia – pakotteet ja neuvottelut – näyttää epäonnistuneen. Ensimmäinen raide ei vie perille ja toinen katosi hetkeksi kokonaan. Iranilta odotettiin pitkään vastausta EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin kirjeeseen. Nyt Iran on vastannut ja neuvottelut voivat alkaa.

Emme voi vaatia Iranilta uraanin rikastamisen lopettamista kokonaan. Rauhanomaisiin tarkoituksiin rikastaminen on sallittu ydinsulkusopimuksen mukaan. Iran on allekirjoittanut tämän sopimuksen, kun taas esimerkiksi Israel ja Pakistan ovat kehittäneet oman ydinaseensa sopimuksen ulkopuolella.

Iran tuskin neuvottelee, jos siltä vaaditaan rikastamisen lopettamista täysin. Ydinohjelma on kansallinen ylpeydenaihe. Mikään hallitus ei pysy vallassa, jos se pakotetaan luopumaan tällaisista ylpeydenaiheista. Useimmat hahmotelmat kriisin ratkaisemiseksi sallisivatkin jonkin verran uraanin rikastamista tiukassa Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n valvonnassa.

Neuvotteluja varten tarvitaan nopeita poliittisia vastauksia ainakin seuraaviin kysymyksiin: Miten paljon uraanin rikastamista Iranille voidaan sallia ja millaisilla rajoituksilla? Mitä pakotteita voitaisiin purkaa ja millä edellytyksillä? Millaisen Iranin kanssa EU haluaa olla tekemisissä 10-15 vuoden kuluttua?

Ennen kaikkea tarvitaan uutta strategiaa ja uudenlaisia diplomaattisia ponnisteluja Lähi-Idän turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi. Tässä Suomessa pidettävä YK:n kokous joukkotuhoaseista vapaasta Lähi-Idästä voisi olla ensimmäinen uutta suuntaa näyttävä askel.