Ydinkysymyksiä

2 MIN

Suomen hallitus on päättänyt esittää, että maamme laeista poistetaan ydinaseiden maahantuonnin ja kauttakulun esteet. Syystä tai toisesta hallitus ei kysynyt minulta mielipidettä asiasta etukäteen, joten täytyy kommentoida näin jälkeenpäin.

Hallitus korostaa kovasti, että ei tässä nyt olla päästämässä ydinaseita Suomeen noin vain, vaan ainoastaan poistamassa esteitä siltä varalta, että atomipommeja joskus tarvittaisiin puolustustarkoituksissa, esimerkiksi vihollisen pelotteluun. Siis nyt ikään kuin poistetaan ulko-ovesta lukko, mutta vieraita päästetään sisään vasta sitten, jos heitä tarvitaan.

Siitä on oltu eri mieltä, viekö uudistus Suomen lainsäädäntöä lähemmäksi muita Pohjoismaita vai kauemmaksi niistä. Näin puusta katsoen vastaus on myönteinen: juuri noin tässä käy, sillä oma lehmä ojassa on parempi kuin kymmenen oksalla ja tiu tau tilhi.

Esityksen muotoilussa hiukan kummastuttaa, mitä tarkoittaa ydinaseiden kauttakulku. Normaalielämässähän se tarkoittaa sitä, että jokin asia, esine, ihminen tai liikenneväline kulkee lähtöpisteestä päätepisteeseen jonkin välietapin kautta. Siis esimerkiksi Lentävä kalakukko jyskyttellöö Kouvolasta Kuopijoon Pieksämäen kautta. Mutta jos atomipommi jyskyttellöö Suomen kautta, on pakko kysyä, mistä se on tulossa ja minne menossa. Suomen geopoliittinen asema, jolle emme mitään voi, on sellainen, että kauttakulku etelästä pohjoiseen tai päinvastoin ei tunnu todennäköiseltä, paitsi jos Ruija päättää hyökätä Viroon Suomen kautta.

Todennäköisimmäksi kauttakulkusuunnaksi jää siis itä–länsi tai länsi–itä. Tässä törmätään taas uuteen kummallisuuteen: hallituksen esityksessä puhutaan ydinaseiden maahantuonnista ja hallussapidosta (joita siis ei estetä), mutta ei lainkaan maastaviennistä. Siis jos ihan tarkkoja ollaan, uuden lain mukaan Suomeen voidaan tuoda ydinaseita lännestä tai idästä ja ne voidaan ottaa haltuun täällä, mutta sitten tuleekin tenkkapoo: voidaanko ne lähettää edelleen jonnekin?

Tällainen dilemma sisältää selvän pulmaongelmaprobleeman, jonka ratkaisua mietittäessä on pahin mahdollisuus se, että atomipommi poksahtaa omiin käsiin.

Sitä emme tietenkään toivo, joten toivokaamme jotain muuta, esimerkiksi parasta.