Paavo Lipponen: Vihreät yrittävät vetää muut mukaan moraaliseen rappioonsa

Profiilikuva
Paavo Lipponen
Teksti
SK:n toimitus

Hallituksen energiapaketin mielekkyys riippuu sen toteuttamistavasta, kirjoittaa Paavo Lipponen.

Ydinvoimalat rakennettaneen, mutta uusiutuvan energian tuotannon polkaiseminen vauhtiin suuressa mittakaavassa takkuilee varmasti. Suomen tulevaisuuden kannalta niin sanottu risupaketti merkitsee jälleen uusien voimavarojen siirtämistä alkutuotantoon, jossa niitä on jo ennestään liikaa. Näin talouttamme viedään alhaisemman tuottavuuden suuntaan.

Johto

Ministeri Mauri Pekkarisen energinen tour de force ansaitsee tunnustuksen poliittisena taidonnäytteenä. Kahden uuden ydinvoimalan ja uusiutuvan energian lisäämisohjelman kokonaisuus on varmasti paras mahdollinen ratkaisu ottaen huomioon hallituksen sisäiset voimasuhteet.

Suurimmat kauhuskenaariot avoimesta piikistä uusiutuvan energian kustannuksille torjuttiin. Paketin avaaminen eduskunnassa merkitsisi suurta riskiä kaikille osapuolille. Eduskunta voi halutessaan kuitenkin liittää hallituksen linjaukseen merkittäviä ehtoja.

Vihreät vastustavat hallituksessa ydinvoimaa hallitusneuvotteluissa saamansa erivapauden turvin. Eduskunnassa vihreät yrittävät myös keskustan ja kokoomuksen luvalla mellastaa vetääkseen muut mukaan moraaliseen rappioonsa. Puheenjohtaja Anni Sinnemäelle ydinvoima on enää vain ”yksittäinen kysymys” Smolnan lihapatojen äärellä.

Etukäteen oli selvää, että yksi lupa heltiää Fennovoimalle. Se on poliittisesti välttämätöntä, jotta turvataan keskustan kannatus lisäydinvoimalle. Toisaalta TVO:lle ei voitu olla antamatta lupaa, koska sen hakemus on niin vahva loppusijoituksineen. Myös hankkeen rahoitus on turvattu.

Fortumin jättäminen tässä vaiheessa ilman lupaa on epäoikeudenmukaista, sillä Loviisan kahden yksikön korvaaminen yhdellä uudella on joka tapauksessa edessä 2020-luvulla. Fortumia ei voi kohdella huonommin kuin ulkomaista yhtiötä. Periaatteessa uudet voimalat tulisi sijoittaa nykyisille laitospaikoille, joissa on myös ydinjätteen loppusijoitukseen sopiva kallioperä.

Hallituksen rajoittuminen 10-15 vuoden tavoiteaikatauluun johtuu pelkästä poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Sekä energia- että ilmastopoliittisesti olisi järkevintä toimia nyt vähintään 20 vuoden tähtäyksellä. Nyt tehdyllä ratkaisulla Suomessa on 2020-luvun alussa seitsemän ydinvoimalaa.

Jos Fortum aikanaan saa luvan, Suomessa on kuusi ydinvoimalaa vuonna 2030, siis juuri sen yhden verran enemmän, minkä monet poliitikot olisivat valmiit hyväksymään. Jos nyt hyväksyttäisiin vain yksi, olisi mahdotonta korvata näin menetettävät 14 terawattituntia päästötöntä energiaa.

Suomi voi hyvin saavuttaa sähkön omavaraisuuden 2020-luvulla olettaen, että Loviisan laitokset voidaan korvata yhdellä suurella ydinvoimalalla. Parhaimmassa tapauksessa sähköä riittäisi myös vientiin. Loogisesti: jos emme vie, tuomme sähköä.

Markkinoiden tiukentuessa ja hintojen noustessa sähkön viennistä pidättyminen olisi sulaa hulluutta. Ydinsähkön tuotantokustannukset ovat – pääomakustannukset mukaan lukien – pitkällä aikavälillä niin paljon alhaisemmat, että vienti olisi erittäin kannattavaa. Vai haluammeko, että Ruotsi rahastaa meitä ydinsähköllään?

Epävarmuus sähkön omavaraisuudesta sisältyy uusiutuvan energian pakettiin. Tuulivoiman lisäystavoite voi toteutua, mutta sähkön saatavuus riippuu säätövoiman lisäyksestä. Se puolestaan on vielä avoin kysymys. Samoin puun energiakäytön valtavaan lisäykseen liittyy kysymysmerkkejä.

Ilmastopoliittisesti puun polton lisääminen on kyseenalaista. Hiilidioksidi vapautuu poltettaessa heti, minkä lisäksi syntyy pienhiukkaspäästöjä. Paljon ekologisempaa on käyttää puu jalostukseen, jolloin hiilidioksidi pysyy huonekaluissa tai paperissa kunnes ne on loppuun asti kierrätetty. Selloprosessissa puusta tehdään bioenergiaa, mistä johtuen puunjalostus tuottaa 70 prosenttia Suomen uusiutuvasta energiasta.

Kaikkein järkevintä olisi tukea metsäteollisuutta ja sen bioenergiatuotantoa. Niin tekee Yhdysvallat, mutta tässäkin asiassa Euroopan unionissa mennään hölmöläisten mukana. Mikä estää Suomea tukemasta mielekkäintä bioenergian tuotantoa? Se olisi ilmastopoliittisesti kestävää, mitä puun polttaminen ei ole.

Merkittävän ja kestävän kehityksen mukaisen energiantuotantomahdollisuuden, arviolta neljä terawattituntia, tarjoaa jätteiden polttaminen. Ruotsissa on rakennettu jo 9 terawattitunnin verran jätteenpolttokapasiteettia.

Suomessa jäteruletista aiheutuu kunnille suuria, yhä kasvavia kustannuksia. Sairaalajätettä esimerkiksi raijataan turhaan Riihimäen polttolaitokselle. Menettääkö julkinen sektori sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvittavia tuloja vain siksi, että yksityinen pörssiyhtiö lobbaa niin tehokkaasti saadakseen rahastaa meitä kaikkia?

Suomi joutuu kesäkuun loppuun mennessä jättämään EU:lle ohjelman, jossa sitoudutaan kasvattamaan uusiutuvan energian käyttöä yli kolmanneksella nykyisestä 28,5 prosentin osuudesta. Hallituksen johto vastaa siitä, että EU:ssa mentiin keväällä 2007 kuin lampaat teuraalle, suorastaan hurraten, hyväksymään täysin ilman asiallista valmistelua EU:n tavoitteeksi uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Unioniin mentiin hyväksymään hölmö päätös ja nyt selitetään, että ”kun EU vaatii”.

Heinäkuussa on hyvä katsoa, mitä muut jäsenmaat esittävät päästäkseen EU:n niille asettamaan tavoitteeseen. Olen varma siitä, että suuri joukko jäsenmaita ei edes yritä, vaan monet turvautuvat Kreikan tapaiseen sovellettuun kirjanpitoon. Sellaisen pitää loppua, sillä muuten Suomen kaltaisille asiansa hoitaville maille tulee vielä raskaampi taakka.

Teksti Paavo Lipponen
Paavo Lipponen (sd) on entinen pääministeri ja TVO:n pääomistajan Pohjolan Voiman neuvonantaja

Kuvitus Outi Kainiemi