Ovatko vartaloskannerit nakupelleilyä?
Nigerialainen Umar Farouk Abdulmutallab ei onnistunut räjäyttämään amerikkalaiskonetta mutta sai meidät rakastamaan lentokenttien nakukameroita. Yksityisyydestä ja paljastavuudesta viis, kunhan kaikki räjähteitä kantavat ulkomaanpellet saadaan turvakameran tarkan silmän avulla paljastettua, kuten uuden teknologian puhemiehet meille taas lupaavat.
Ennen joulupäivää ja Abdulmutallabin yritystä meillä oli toisenlaiset tunteet pinnassa. Lentokenttien uusi turvakamera oli mediassa ”nakukamera”, joka ”näkee vaatteiden alle”, ”näyttää ihmisen lähes alastomana” (mutta kuitenkin ”sukuelimet”) ja ”rikkoo lapsipornolakeja”. Meitä nauratti – ja hävetti.
Helsinki-Vantaallakin tällainen skanneri oli liki kaksi vuotta koekäytössä, mutta siitä luovuttiin juuri tirkistelyepäilyjen takia. ”Varsinkin saksalaiset ovat pitäneet kameraa epäsuotavana”, kertoi Helsingin Sanomat lokakuussa.
Pelko on voimakkaampi ase kuin häpeä, ja pelkoa Abdulmutallabin onnistui lietsoa. Vartaloskannereita on nyt otettu käyttöön eri puolilla maailmaa.
Suomessakin hallitus suhtautuu niihin myönteisesti – tosin se haluaa ennen päätöstä tietää, mitä komissio on saanut selville skannereiden vaikutuksista ihmisiin, myös kansalaisten yksityisyyteen.
Huoli on aiheellinen. Mutta kun pelko käskee, yksityisyys joutuu väistymään.
Skannattavat ihmiset valitaan turvatarkastusjonoista satunnaisotannalla. Se voidaan tehdä, kun matkustajien profilointi on tehty etukäteen. Kyse on silloin uskonnosta tai kansalaisuudesta, kertoi Sunnuntaisuomalainen 17. tammikuuta.
Turvatarkastaja valitsee, kuka matkustajista käyttäytyy epäilyttävästi ja näyttää uhalta muille, kenen naamavärkki kuuluu skanneriin. Viranomaisten valvonta kansalaisista kasvaa ja erilaiset, salaisetkin, rekisterit lisääntyvät.
Etninen syrjintä on rikos, muistutetaan. Mutta ei ole haittaa, jos matkustaja kuuluu valtaväestöön.
Yksityisyydestä luopuminen voi tuntua arvokkaalta teolta, kun se tapahtuu turvallisuuden puolesta. Kyse on kuitenkin oikeuksista, joita ei pidä panna vastakkain.
Poliitikot puhuvat mielellään valvonnan lisäämisen puolesta, kun kansanjoukot pelkäävät. Kansalaiset haluavat turvaa, viranomaiset valtaa. Median on pidettävä yksilön puolta. Ilman yksityisyyttä ei ole vapautta.
Mutta jos kaikki oma on jo julki esimerkiksi Facebookissa, voi olla vaikea ymmärtää, miksi yksityisyydestä kannattaa pitää kiinni jopa lentokentällä.