Osuustoimintayritykset hylkäsivät periaatteensa - ruoan edullinen hinta ei kiinnosta

Osuustoiminta ei enää palvele alkuperäistä yhteistoiminnan ja yhteishyvän ideaansa. Suuret osuustoimintayritykset ovat siirtyneet kilpailemaan markkinaosuuksista omistuspohjaisten yritysten kanssa.

Osuuspankkien osalta markkinaosuuden kasvattaminen toiminnan päätavoitteena on julkilausuttu OP-Pohjolan strategiassa. Ryhmän markkinointi on viime vuosina perustunut bonusetuihin, jotka eivät ole osuustoiminnallisia ylijäämän palautuksia. Ne ovat ryhmän keskusosuuskunnan johtokunnan myöntämiä alennuksia, joita halutaan tarjota, vaikka niiden verotus on jäsenelle selvästi epäedullisempaa kuin ylijäämän palautusten.

Osuustoiminnallinen ylijäämän palautus on aina verovapaata tuloa. Mahdollisuutta verovapauteen ei siis ryhmässä käytetä, vaan asiakkaille tarjotaan mieluummin sopimuksellisia kanta-asiakasetuuksia. Bonusohjelmalla viis veisataan osuustoiminnan periaatteista taikka jäsenten edusta. Sen sijaan ohjelmalla tavoitellaan ryhmälle markkinoiden ykköstilaa kaikissa finanssipalveluissa.

Ohjelma on myös vähintäänkin kuluttajansuojalain hengen vastainen, erityisesti yksipuoliset sopimusmuutokset mahdollistavien bonusehtojensa takia. Kuluttajansuojalaki kieltää elinkeinonharjoittajaa käyttämästä kohtuutonta sopimusehtoa. Voiko rajoitukseton ja täysin yksipuolinen oikeus muuttaa bonussääntöjä tai peruuttaa koko bonusjärjestelmä olla tämän lain mukainen?

OP-Pohjola-ryhmä ilmoitti hiljattain, että jatkossa bonuksia ei enää makseta rahana, vaan ne on käytettävä ryhmän palvelujen ostoihin. Voidaanko tämä oikeus yksinkertaisesti viedä kuluttajalta? Ihmettelen, sallittaisiinko vastaavat sopimusehdot liikeyritykselle.

S-ryhmän osalta kasvuihanne paljastuu katsomalla kauppapyhättöjen verkostoa, joka Suomeen on noussut. Viimeksi äimistelin kiiltäviä lasiseiniä, yleistä prameutta, sekä ennen kaikkea rakennuksen uskomatonta pinta-alaa Forssassa. Suosittelen tutustumiskäyntiä.

Kansainvälisen kauppaketjun myymälä paikkakunnalla on kooltaan tuskin kymmenesosaa uudesta Prismasta. Eikö osuuskaupan tulisi jättimäisen investointiohjelman sijasta tarjota omistajajäsenille mahdollisimman edullista ostoskoria?

En taida olla ensimmäinen, joka epäilee ruoan korkean hinnan Suomessa liittyvän tähän. Kauppa ilmoittaa, ettei se tee ylivoittoja, mutta olisiko se tehnyt, jos palatseja ei olisi rakennettu?

Osakeyhtiöissä omistajatahon intressi on selvä ja sitä valvotaan. Tämä riittää varmistamaan sen, että toimiva johto ei voi harhautua yrityksen toiminnan perustavoitteista. Sen sijaan osuuskunnissa jäsenistön etuja vahtii muodollisesti vain edustajisto, jolla ei ole intressiä eikä osaamista kyseenalaistaa toimivan johdon aloitteita.

Näin osuustoimintayrityksen toimivan johdon pyrkimyksiä ei oikeasti kontrolloi kukaan. Tämä merkitsee samalla sitä, että hyvästä hallintotavasta ei keskusjohtoisissa osuuskunnissa voi edes puhua.

Ruoan hintaa tai kuluttajien oikeuksia koskevat esimerkit edellä osoittavat, että kysymys ei ole vain oikean juridisen yritysmuodon valitsemisesta. Asialla on todellista merkitystä.

Osuustoiminnan mahdollisuudet kohtuutalouden yritysmuotona on valtava. Osuustoiminnallisten periaatteiden jatkuva ja määrätietoinen sivuuttaminen vievät pohjaa tältä potentiaalilta.

Osuustoiminnan kasvuharhassa näkyy keskittämiseen ja tehostamiseen vannovan yhteiskunnan oirekuva. Kun paikallistason valta siirretään keskusjohdolle, vaihtuvat myös tavoitteet toisiksi. Kontrollia ei ole, kukaan ei muistuta siitä, mihin kaikella pyritään. Imperiumin laajenemisesta muodostuu itseisarvo.

Paikallisten osuuspankkien ja -kauppojen on säilytettävä päätösvaltansa. Yhdistymistä suuremmiksi osuuskunniksi on vältettävä, samoin investointeja prameisiin rakenteisiin. Uuden marketin rakentamisesta voisi järjestää vaikka osuuskunnan jäsenäänestyksen.