Tiedekeskustelun kaava

Onko kynsienhoito riittävän ylevä aihe akateemiselle tutkimukselle? Aiheesta väitteleminen on uusin ilmentymä Suomen Akatemian rahoituspäätösten julkaisua seuraavasta vuotuisesta rituaalista.

Rituaali seurasi totuttua kaavaa. Joku huomasi, että rahoitettavien hankkeiden joukossa oli tutkimus kynsisalongeista. Some­mölisijät jakoivat kuvakaappauksia pilkallisin saattein. Rahan tuhlaamista naurettavaan tutkimusaiheeseen paheksuttiin. Entinen ministeri Wille Rydman (ps) yhtyi paheksujiin. Tämän vuoksi asia päätyi perinteiseen mediaan.

Pian kaikki lausuivat tutut vuorosanansa. Rydman vaati tutkimusta miehekkäämmistä aiheista. Rahoituksen saanut tutkija syytti Rydmania naisvihasta.

Akatemia toisteli, kuinka kamalan tiukka seula rahoituspäätöksissä on. Minja Koskela (vas) haukkui Rydmania tiedevastaiseksi. Tutkijoiden kuoro muistutti, että kaikki tutkimus on tärkeää eikä rahvaan sovi arvostella tiedettä.

Media raportoi kaiken turhia analysoimatta.

Minusta kynsisalongit ovat kiinnostava ilmiö, eikä hanke vaikuttanut myöskään kärsivän liikaa yhteiskuntatiedettä riivaavasta teko­filosofisesta käsitekikkailusta.

Kriitikoilla on kuitenkin pointtinsa. Tutkimusrahoitus on poissa muista tärkeistä asioista. Tutkijoiden on kyettävä perustelemaan rahoitus ihmisille. Tiede ei ole pyhää. Siihen pätevät samat panos-tuotos-kriteerit kuin muuhunkin inhimilliseen toimintaan. Ei ole tiedevihamielistä vastustaa tehotonta rahanjakoa.

Tieteen rahoitukseen liittyy vaikeita kysymyksiä. Ne jäävät medialta kysymättä, kun asia esitetään rituaalimaisena kamppailuna.

Perustutkimus ei määritelmällisesti tuota suoria taloudellisia hyötyjä. Pitkän aikavälin hyödyt taas hajoavat usein koko maailmaan eivätkä jää Suomeen. Iso kysymys onkin, miksi ja mitä perustutkimusta pienen Suomen kannattaa rahoittaa. Asia on paljon hienovaraisempi kuin ”kovien” ja ”pehmeiden” tieteiden erottelu.

Kansalaiskeskustelua tarvittaisiin myös kovien tieteiden panostuksesta. Sometykkäysten kerääminen matriisialgebraan liittyvillä tutkimuksilla on kuitenkin aika vaikeaa. Perinteisellä medialla olisi siksi tässä merkittävä tehtävä.

Suuri osa rahoituksesta jaetaan yliopistoille perusrahoituksena kuten professorien palkkoina. Rahasta kilpaillaan virantäytöissä, ei hankehauissa. Median mielenkiinto kohdistuukin liikaa hankehakuihin.

Luotan siihen, että rahoitusrituaali toistuu myös ensi vuonna ja voin kätevästi julkaista tämän saman kolumnin uudelleen.