Omaan telttaan kusijat

Ideologinen puhdasoppisuus on myrkkyä vaaliuurnilla. Tätä demokraattien vasemmistolaiset esivaaliäänestäjät eivät ymmärrä, kirjoittaa kolumnisti.

Kolumni 11.7.2026

Teksti: Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

4 MIN

Yhdysvaltain demokraateilla on taipumus valita huonoja ehdokkaita.

Puolueen historiassa on surullisen monta surkeaa valintaa presidentistä kongressiedustajiin. Hillary Clinton oli maan inhotuin eturivin politiikko, mutta jostain syystä demokraatit silti valitsivat hänet ehdokkaakseen vuonna 2016. John Kerryllä oli arkistomapin karisma.

Tänä vuonna demokraattien esivaaliäänestäjät ovat tehneet parhaansa sabotoidakseen mahdollisuudet voittaa kongressivaalit.

Mainessa demokraattien tuore senaattoriehdokas Graham Platner luopui kisasta. Raiskaussyytökset kaatoivat kampanjan.

Aikaisemmin Platneria on syytetty vieraille naisille lähetetyistä seksiviesteistä ja aggressivisesta käytöksestä seurustelukumppaneita kohtaan. Rinnassaan hänellä oli natsien totenkopf-tatuointi.

Platnerin ongelmat olivat tiedossa ennen esivaaleja. Silti Mainen demokraatit päättivät ottaa riskin. He äänestivät hänet haastamaan republikaanien istuvan senaattorin Susan Collinsin. Nyt Collinsin uudelleenvalinta näyttää hyvin todennäköiseltä.

New Yorkissa nuori demokraattinen sosialisti Darializa Avila Chevalier voitti esivaaleissa puolueen istuvan kongressiedustajan Adriano Espaillatin. Espaillat oli vankka keskitien demokraatti, mutta ei kyllin radikaali vaalipiirin esivaaliäänestäjille.

Chevalier on aito sosialisti, joka haluaa sulkea vankilat ja avata rajat sekä kansallistaa koko terveydenhoitosektorin. Hän ei usko Israelin olemassaoloon ja on epäsuorasti syyttänyt Yhdysvaltoja Ukrainan sodasta sekä Israelia Hamasin terrori-iskuista.

Lisäksi Chevalier on kritisoinut roturajat rikkovia ihmissuhteita, puolustanut Hamasia, kutsunut Joe Bidenia raiskaajaksi ja kehottanut Kamala Harrisia painumaan v****un. Chevalier on kääntynyt islamin uskoon.

Mainen osavaltion Platner on kiistattoman taitava politiikko. Hänen vasemmalle kallistuva talouspopulisminsa vetosi äänestäjiin. Sotaveteraanin ja osterinviljelijän maanläheinen tyyli oli kuin luotu Mainen politiikkaan ja heijasteli osavaltion duunaridemokraattien perinteitä.

Platner on myöntänyt virheensä ja katunut käytöstään. Hän on ottanut vastuun toimistaan ja vedonnut sotakokemusten synnyttämään traumaperäiseen stressihäiriöön. Demokraattien esivaaliäänestäjät hyväksyivät hänen selityksensä, mutta raiskaussyytökset ovat liikaa.

Chevalier puolestaan vetoaa New Yorkin latteradikaaleihin. Hänen milleniaalisukupolven idealisminsa sopii kotikaupungin vasemmistolaiseen aktivismikulttuuriin, joka on synnyttänyt muun muassa Occupy Wall Street -liikkeen ja Gaza-protestit.

Demokraattipolitiikkojen synnit punnitaan raskaammilla painoilla kuin republikaanien. Tästä todistavat vaikkapa presidentti Donald Trump ja Ken Paxton, skandaalista toiseen loikkiva Texasin republikaanien senaattoriehdokas.

Mitta-asteikkojen erilaisuus on yksi amerikkalaisen politiikan lainalaisuuksista, jonka kanssa demokraattien on opittava elämään. Republikaanien kurinalaisuus saa heidät äänestämään vaikka seksuaalisesta väkivallasta tuomittua patologista valehtelijaa, joka yritti kumota amerikkalaisen demokratian.

Demokraatit eivät saa samanlaista armoa.

Demokraattipuolue on historiallisesti ollut ”iso teltta”, jonka alle on kokoontunut kirjava joukko eri eturyhmiä. New York Cityn Uptown on poliittisesti täysin erilainen kuin Atlantan keskustavasemmistolaiset lähiöt. Molemmissa äänestetään nykyään valtaosin demokraatteja, mutta puolueen eri laidoilta.

Demokraattien harmiksi Chevalierin kaltaiset demokraattiset sosialistit eivät tyydy edustamaan puolueen vasenta laitaa, vaan haluavat kaapata koko puolueen. Chevalierin vaalivalvojaisissa hänen tukijansa uhkasivat kaataa seuraavaksi demokraattien edustajainhuoneen johtajan Hakeem Jeffriesin. Lyndon B. Johnsonia muokkaillen, he kusevat omaan telttaan.

Sosialistiksi itseään kutsuvista ehdokkaista tulee myös erinomainen vaaliase republikaaneille. He voivat tehdä kourallisesta sosialisteja riippakiven, jonka he sitovat kaikkien demokraattien kaulaan. Trump on jo ryhtynyt varoittamaan kommunisteista, jotka haluavat kaapata Amerikan.

Vasemmistopopulismille on vahva tilaus oikeistopopulismin kulta-aikaa elävässä Yhdysvalloissa. Työväenluokka on ahdingossa, nuoret amerikkalaiset elävät taloudellisessa kurimuksessa ja tekoäly ruokkii epävarmuutta tulevaisuudesta. Kaikissa poliittisissa ilmansuunnissa on otolliset markkinat yksinkertaisia ratkaisuja tarjoaville helppoheikeille.

Republikaanit ovat taitavampia ohjaamaan populismin palvelemaan puolueen peruslinjaa. Se osaltaan selittää monien perinteisten republikaanien kyvyn sietää ja jopa tukea trumpismia.

Demokraattien ongelma on sen vasemmistolaisen populistisiiven kyky ja halu hyökätä omaa puoluettaan vastaan. Vasemmistosiipi haluaa puhdistaa vääräuskoiset, ei-vasemmistolaiset liberaalit puolueesta kuin kunnon bolsevikit konsanaan.

Ideologinen puhdasoppisuus on myrkkyä vaaliuurnilla ja sota omaa puoluetta vastaan ei ole voittava strategia. Tämä opetus ei jostain syystä koskaan uppoa demokraattien vasemmistolaisten esivaaliäänestäjien selkäytimeen.