Olemmeko ymmärtäneet hyvinvoinnin väärin?
Olemmeko ymmärtäneet hyvinvoinnin väärin, jos se johtaa lajin häviämiseen, pohtii Markku Lehto kirjoituksessaan.
1
MIN
Hyvinvointia tavoittelevat valtiot kokevat saman kohtalon. Hyvinvoinnin kohotessa syntyvyys alittaa uusiutumisrajan. Tämä koskee kansoja talousjärjestelmästä, ihonväristä ja uskonnosta riippumatta.
Ilmiö ja tausta on tiedetty vuosikymmeniä. Lapset eivät ole enää vanhuuden turva. Päinvastoin, perheen toiveiden toteuttaminen vaikeutuu lasten määrän kasvaessa.
Koko maapallon väestön väheneminen alkaa muutaman vuosikymmenen päästä. Käänne on toivottu, mutta ei ongelmaton. Vaikeudet paljastuvat, kun katse kohdistetaan yksittäisiin valtioihin, kuten Suomeen.
Kun työmarkkinoille tulee vuosi vuodelta pienempiä ikäluokkia, talouskasvu hiipuu, ikärakenne vinoutuu ja sosiaalimenot ja budjettivajeet kasvavat. Ongelmaa voidaan lievittää perhepolitiikan ja muuttoliikkeen avulla mutta ei poistaa.
Perimmäinen kysymys on se, olemmeko ymmärtäneet hyvinvoinnin väärin, jos se johtaa lajin häviämiseen. Ovatko lasten ja nuorten psykososiaaliset ongelmat seurausta väärästä tavasta tavoitella hyvinvointia? Minkä arvon todellisuudessa annamme läheissuhteille?
Tarvitaan järjestelmällistä, pitkäjänteistä ja monitieteellistä tutkimusta. Vain se voi vastata kysymykseen, olemmeko hairahtuneet kumartelemaan kultaista vasikkaa.
Markku Lehto
Valtiotieteen tohtori