Talouskapinalliset äänessä
Kolumni: Olisiko jo aika päivittää ihmiskunnan talousajattelua, kysyy kolumnisti Jan Erola.
Kylmä sota on ollut ohi jo liki kolme vuosikymmentä. Markkinatalous voitti bruttokansantuotekisassa sosialistileirin. Olisiko meidän jo aika päivittää ihmiskunnan talousajattelua? Onko BKT:n jatkuvan kasvun tavoittelu ainoa päämäärämme? Mikä muu se voisi olla?
Tällaisesta pohdinnasta syntyi taloustieteen kapinallisen Kate Raworthin juuri suomeksi ilmestynyt Donitsitalous (Terra Cognita). Raworth ei ymmärtääkseni ole minkään sortin sosialisti, mutta hänen ajattelussaan on samaa vallitsevien taloustotuuksien haastamista kuin 200 vuotta sitten syntyneellä Karl Marxilla.
Esimerkiksi ”tavarafetisismistä” kirjoittaessaan Marx voisi yhtä hyvin kirjoittaa bruttokansantuotteen ainaisesta kasvattamisesta. Niin kauan kuin talous kasvaa, emme pysähdy pohtimaan omistusten jakosuhteita.
On siis ihan ok, että prosentti maapallon väestöstä omistaa enemmän kuin loput 99 prosenttia, kunhan meille massoille on uusia autoja, muotimekkoja ja kännyköitä.
Aivan kuten ihminen vieraantuu oman työnsä arvosta himoitessaan ostettavia asioita, valtiot vieraantuvat kansalaisistaan tavoitellessaan onnellisuutemme sijaan kapeasti tuotantoa mittaavaa BKT:ta.
Raworth ilmoittaa olevansa talouskasvu-agnostikko. Hänen mukaansa BKT-saarnaajat ovat kuin käenpoikia ihmiskunnan linnunpesässä.
Raworth muistuttaa, että vapaan markkinatalouden ikoniksi nostettu Adam Smith itse asiassa pohti, miten yksityisellä ihmisellä ja valtiolla riittäisivät varat hyvinvoinnin tarjoamiseen. Talous oli renki, ei isäntä.
Smith toi 250 vuotta sitten taloustieteellisen ajattelun kansallisvaltion tasolle, kun ateenalainen filosofi Ksenofon oli 2 000 vuotta aiemmin luonut käsitteet ensin kotitalouden ja myöhemmin kaupungin mittaluokkaan. Raworth haluaa nyt ottaa talousajattelullisen loikan planeetan tasolle.
Oxfordin yliopistossa luennoiva Raworth tahtoo kasvattaa uuden sukupolven talousajattelijoita, jotka uskaltavat kyseenalaistaa totuutemme ja huomioivat myös tasapainon ympäristön kanssa sekä tasa-arvon ja vapaaehtoistyön merkityksen.
Samankaltainen kapinaliike kumpuaa myös Manchesterin yliopistosta, jonka keula- hahmot ovat julkaisseet teoksen The Econocracy – On the Perils of Leaving Economics to the Experts.
Alaotsikkonsa mukaisesti kirjoittajat pitävät nykyistä taloustieteen eliittiä vaaraksi ihmiskunnalle.
Sain viime syyskuussa Kanadan Sointulassa vieraillessani lahjaksi vuoden 1917 kalenterin Amerikan suomalaiselle työväelle.
Opuksen kirjoittamisajankohtana vuonna 1916 ei vallankumouksia ollut Venäjällä vielä tapahtunut. Kirjassa on Sointulan utopiayhteisön perustajiin kuuluneen A. B. Mäkelän kirjoitus Suomen mahdollisesta itsenäistymisestä.
”Ruotsikot ja ehkä enin osa nuorsuomalaisista äänestäisi yhtymistä Ruotsiin tai Saksaan”, Mäkelä kirjoittaa. ”Suomettarelaiset pysyisivät Venäjän vallan turvissa; sosialistit ja ehkä myös maalaisliittolaiset vaatisivat itsenäisyyttä.”
Kansanäänestyksen lopputulosta olisi mahdotonta ennustaa. ”Mutta yhdestä asiasta voi olla varma: siitä etteivät häviölle joutunet kiltisti tyytyisi tappioonsa. Aseisiin ei luultavasti tartuttaisi – se ei ole suomalaisten tapaista nykyään.”
Sisällissotaamme ei sosialisti Mäkelä osannut ennustaa, mutta markkinatalouden arvon hän näkee: ”Kapitalisilla on suuriarvoinen historiallinen tehtävä eri kansallisuuksien yhteenliittämisessä, veljestyttämisessä ja sulattamisessa, vaikka sen keinot vain arveluttavat.”
Video: Kate Raworth kertoo, mistä donitsitaloudessa on kyse. Lähde: Tedx Talks/Youtube.