Arvio: Li Andrsson ja Susanna Koski ovat eri mieltä kaikesta

Ihan ensiksi on syytä hieman kiittää. Vasemmistoliiton Li Andersson ja kokoomuksen Susanna Koski ovat kirjoittaneet kirjan, joka ei mene asiaan sieltä, mistä aita on matalin. Ensimmäiset sata sivua tykitetään sosialismin ja kapitalismin olemuksesta, veroparatiiseista, työn ja pääoman ristiriidasta, elvytyksestä ja leikkauksista, perustulosta, veroasteesta.

Vasta myöhemmin kirjoittajat kertovat omasta persoonastaan, mediamyrskyistään, naisten kohtelusta politiikassa.

Siihen yllätykset loppuvat. Punavihreästä ei löydy sinisen sävyjä eikä sinivalkoinen häivähdä edes hentoon purppuraan.

Kosken mielestä suomalainen vasemmisto lietsoo ihmisten kaunaa ja kateutta, jopa vanhakantaista luokkavihaa. ”Sanonta, jonka mukaan Suomessa ainoa hyväksyttävä rikastumisen tapa on lottovoitto, ei ole hirveän kaukaa haettu”, hän kirjoittaa.

Anderssonin ajattelu on yhtä lukkiutunutta: ”Jos tarkastelee yhteiskuntien kehitystä viimeisten vuosisatojen aikana, on mielestäni aiheellista kysyä, mitä hyvää kapitalismi ylipäätään on saanut aikaan? Mielestäni – yllätys, yllätys – ei mitään.”