Ilmastohuoli erottelee sukupolvet

Kun asiantuntijat tekevät listoja ihmiskunnan suurista ongelmista, ilmastonmuutos on pysyvästi kärkisijoilla.

Samanlainen tulos näkyy myös ympäristöministeriön tänä vuonna julkaisemassa ilmastobarometrissa – kun ollaan yleisellä tasolla. Kun siirrytään konkretiaan, erot nuorten ja keski-ikäisten välillä kasvavat. Nuorten mielestä toimenpiteillä on kiire, keski-ikäiset näkevät niissä enemmän riskejä hyvinvoinnille.

Ajankohtaisten ja omakohtaisten murheiden merkitys näkyi myös tuoreessa E2 Tutkimuksen raportissa, jossa selvitettiin suomalaisten mielenmaisemaa. Terveydenhuolto ja vanhustenhoito ovat yhä huolenaiheiden kärjessä, ja työttömyyden uhka on kovassa nousussa. Ilmastonmuutos on kyllä listoilla, mutta hädin tuskin pistesijoilla.

Tällaisessa tilanteessa on houkuttelevaa kerätä ääniä niiltä, jotka ovat huolissaan elinkustannusten noususta tai peräti kiistävät ilmastonmuutoksen olemassaolon. Heillä se saattaa ratkaista äänestyspäätöksen, kun taas hiljaiselle enemmistölle muut tekijät ovat tärkeämpiä.

Ilmastokysymyksissä katse on vuosikymmenien päässä. Seuraavat vaalit ovat aina lähempänä.

On helpompi puhutella niitä, jotka näkevät ilmastotoimien uhkaavan omaa työpaikkaa ensi vuonna, kuin luvata ratkaisuja pitkän ja työlään ponnistelun jälkeen vuosikymmenten mittaan.

On lähes ihme, että 1980-luvulla alkanut kansainvälinen ilmastoyhteistyö on johtanut edes jonkinlaisiin tuloksiin. Riittäviksi niitä harva voi kutsua, mutta vastaavaa ponnistusta ei ihmiskunnan historiasta löydy.

Jarruttavat voimat ovat tietenkin vahvoja, kuten meneillään olevasta Brasilian ilmastokokouksesta näkee. Öljyntuottajamaiden vauraus perustuu fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Venäjällä käytön vähentäminen kuivattaisi myös sotakassaa. Yhdysvalloissa nykyhallinto on vastustuslinjassaan jopa militantti.

Euroopassa protestipuolueiden nousu saa poliittiset johtajat varovaisiksi. Saksassa kansalaiset ja yritysjohtajat haikailevat aikaa, jolloin venäläinen maakaasu pyöritti maan taloutta.

Samaan aikaan kommunistipuolueen hallitsema Kiina on saanut ilmastopäästönsä laskuun. Maa on yhä suurin päästöjen lähde, mutta henkinen muutos on iso.Uusiutuva energia vähentää Kiinan riippuvuutta tuonnista. Siellä ehkä myös katsotaan kauemmaksi tulevaisuuteen. Lähestyvät vaalit eivät vie päättäjien yöunia.

Talouden ja ympäristön vastakkainasettelu on perinteisesti perustunut usein siihen, että saastuttajan ei ole tarvinnut välittää kustannuksista. Ne on kuitannut ”joku muu”, yleensä luonto ja seuraavat sukupolvet.

Suomessa nykytilanne rikkoo tämän kaavan. Elinkeinoelämä haluaa ilmastotavoitteiden pysyvän kunnianhimoisina, koska se näkee uusille ratkaisuille kasvavia markkinoita maailmalla. Metsäteollisuus haluaa korvata öljypohjaisia tuotteita, metalliteollisuus ja kemian­teollisuus hakevat kilpailuetua päästöttömyydestä. Uuden teknologian viejät tähyävät nopeaa kasvua.

Tulevien vuosien politiikka Suomessa ei siis riipu pelkästään sukupolvien välisistä voimasuhteista. Päättäjille luo painetta, jos näkymä Suomen uudistumisesta osoittautuu riittävän houkuttelevaksi.