Nova Groupin kokousmuistio: Miksi kytkökset toimittajiin jäivät kertomatta?

Profiilikuva
Arto Merisalo
Teksti
Tuomo Lappalainen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa oli kova vaalirahasotkuihin liittynyt skuuppi. Minna Passi ja Tuomo Pietiläinen olivat saaneet käsiinsä Nova Groupin vuodelta 2006 peräisin olleen kokousmuistion, jossa päälobbari Tapani Yli-Saunamäki esitteli mahtipontisia visioitaan.

Poliisin esitutkintamateriaaliin sisältyneen paperin mukaan Nova muun muassa rakenteli kuntapäättäjistä ja sijoittajista verkostoa, joka olisi tarpeen tullen ollut valjastettavissa firman käyttöön. Eikä siinä vielä kaikki. Tarkoituksena oli myös luoda hyvät suhteet 40-60 mediaan, jotta Nova saisi viestinsä läpi suoraan niiden kautta.

Vauhtisokeiden bisnesmiesten piti ottaa myös julkisuus tuosta vain haltuun.

Hesarin uutista referoitiin laajasti myös muissa tiedotusvälineissä, niin kuin oikein olikin. Uutisointi oli kuitenkin oudon valikoivaa.

Useissa jutuissa lueteltiin vain kuntapäättäjät ja sijoittajat, muttei sivuttu sanallakaan Novan ja toimittajien välisiä kytkentöjä. Silloin harvoin, kun media ylipäätään mainittiin, se tapahtui mahdollisimman huomaamattomasti. Otsikot tehtiin aina muusta:

”Kaikki hyöty irti poliitikoista” (Ilta-Sanomat). ”HS: Nova havitteli kuntiin omia edusmiehiä” (Yle Uutiset). ”HS: Nova Group havitteli kuntapäättäjiä luottohenkilöikseen” (Turun Sanomat). ”Nova Group ville ha egna kommunombud” (Hufvudstadsbladet). Ja sitä rataa.

Hesarin skuupin pohjalta olisi hyvin voinut kirjoittaa myös uutisen, jonka mukaan ”Nova havitteli omia luottotoimittajia äänitorvikseen”. Sellaista emme kuitenkaan saaneet lukea mistään.

Suuren yleisön keskuudessa elää sitkeästi käsitys, jonka mukaan toimittajat suojelevat tiukan paikan tullen lojaalisti toisiaan. Ei korppi korpin silmää noki.

Hetken jo näytti, ettei vanha nyrkkisääntö enää päde. Aarno Laitinen, Rita Tainola ja pari muuta julkkistoimittajaa saivat vuosi sitten kuulla kollegoilta kunniansa, kun kävi ilmi, että Novan Arto Merisalo oli maasuttanut heitä ahkerasti.

Uusi paljastus on medialle kiusallisempi, sillä siitä syntyy kuva, että myös journalismiin saattaa liittyä rakenteellista korruptiota, eikä pesää saada puhtaaksi vain nostamalla pari yksittäistä syntistä tikun nokkaan.

Yksi hourupäinen muistio ei silti vielä onneksi vie tiedotusvälineiden uskottavuutta.

Se menee vasta, jos muita koskevat uutiskriteerit eivät päde omaan toimintaan.