Nato-maan huolet: Puola pelkää Saksan ja Venäjän lähentymistä

Profiilikuva
Nato
Teksti
Jaakko Iloniemi
Kirjoittaja on ministeri

Puola sai kutsun liittyä Natoon vuonna 1997. Kaksi vuotta myöhemmin jäsenyys toteutui. Puolan vuosisatainen turvallisuusongelma näytti nyt saaneen kestävän ratkaisunsa.

Lännessä oli nyt Puolan liittolainen, yhdistynyt Saksa. Itäinen suuntakaan ei enää vaikuttanut kovin uhkaavalta, sillä Venäjän asevoimat olivat vain varjo siitä, mitä Neuvostoliitolla oli aikoinaan ollut. Ukraina ja Valko-Venäjä ovat Venäjän liittolaisia, mutta niiden kanssa ei Puolalla näytä olevan ratkaisemattomia kiistoja. Eteläiset naapurit, Slovakia ja Tšekki, ovat nekin Puolan liittolaisia.

Tällaisessa tilanteessa luulisi Nato-jäsenyyden enemmän kuin riittävän Puolan turvallisuuden takuuksi. Siltä ei kuitenkaan enää näytä. Puola on tarjoutunut toimimaan isäntänä Yhdysvaltojen suunnittelemalle ohjusten torjuntajärjestelmälle. Se on myös neuvotellut Yhdysvaltojen kanssa siitä, että amerikkalaiset sijoittavat Puolaan sekä hävittäjäkoneitaan että kuljetuskoneitaan. Se merkitsee amerikkalaisten joukkojen läsnäoloa Puolassa. Jos Puolaan hyökättäisiin, se olisi samalla hyökkäys itse Yhdysvaltoja vastaan. Sellaista riskiä tuskin mikään maa ottaisi.

Mistä siis tällaiset huolet? Vuosi sitten Puolan presidentti ja hänen korkeimman tason valtuuskuntansa saivat surmansa heitä kuljettaneen lentokoneen syöksyessä maahan.

Presidentti oli seurueineen matkalla Katyniin, jossa Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi oli surmannut yli 20 000 puolalaista Neuvostoliiton hyökättyä Puolaan syksyllä 1941 yhteisymmärryksessä Hitlerin Saksan kanssa. Venäjä oli tunnustanut Neuvostoliiton hirmuteot, ja kyseessä oli sovinnon rakentaminen. Se näyttikin onnistuvan turman jälkeen.

Sanottiin, että nyt Puolan ja Venäjän välille oli palannut luottamuksen ilmapiiri.

Tätä taustaa vasten Puolan turvallisuushuolet tuntuvat aiheettomilta. Puolalaisesta näkökulmasta asia on kuitenkin toisin. Saksan ja Venäjän taloudellinen ja poliittinen lähentyminen huolestuttaa. Puolan kiertävä Nord Stream -kaasuputki on uuden suhteen symboli. Näyttää siltä, että Varsovassa ei luoteta Saksan valmiuteen tukea Puolaa, jos sille sattuisi kahnauksia Venäjän kanssa. Saksan pelätään pitävän omia mittavia taloudellisia etujaan Puolaa tärkeämpänä.

Venäjä on tiivistänyt suhdettaan varsinkin Ukrainaan. Se on ilmoittanut Ukrainalle, että Ukrainan on valittava, haluaako se lähestyä EU:ta vai Venäjän johtamaa Itsenäisten valtioiden yhteisöä IVY:ä, joka muodostuu entisistä neuvostotasavalloista. Jos Puolan valitsee IVY:n, sen pitkä raja Ukrainan kanssa muuttaa merkitystään, sillä IVY on myös sotilaallinen liitto.

Ohjusten torjuntajärjestelmän rakentaminen on saanut venäläiset käyttäytymään uhkaavasti. He ovat väläyttäneet sellaistakin mahdollisuutta, että Venäjä irtautuu ydinaseita rajoittavasta Start-sopimuksesta ja rakentaa kokonaan uuden sukupolven torjuntajärjestelmät läpäiseviä ohjuksia. Amerikkalaisten vakuuttelut, joiden mukaan torjuntajärjestelmällä ei ole mitään tekemistä Venäjän strategisten ydinaseiden kanssa, eivät näytä menevän perille. Puola taas on tiivistämässä sotilaallista yhteistyötään Unkarin, Slovakian ja Tšekin kanssa. Tämäkin on äänetön epäluottamuslause Natolle.

Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että presidentti Barack Obama valitsi Puolan yhdeksi Euroopan-matkansa kohteeksi. Hän vakuutteli puolalaisille tukeaan varoen tarkasti loukkaamasta venäläisiä. Yhdysvallat haluaa kehittää suhteitaan Venäjään, mutta Puolakin on sille tärkeä. Eräs syy siihen on se, että Chicago, presidentti Obaman kotikaupunki, on amerikanpuolalaisten suurimpia keskittymiä. Ensi vuosi on presidentin valinnan vuosi.