Vero ei ole syy bensan hintapiikkiin
Ehdotettu polttoaineveron alentaminen on malliesimerkki ajatuksesta, joka on poliittisesti suosittu. Ja taloudellisesti huono.
Kun kaksi taloustieteilijää tapaa, on vanhan ekonomistivitsin mukaan huoneessa vähintään kolme eri mielipidettä.
Tällaisesta ammattikunnan erimielisyydestä ei ollut havaittavissa merkkiäkään, kun akateemisten ekonomistien näkemyksiä mittaava Ekonomistikone kysyi viime viikolla, pitäisikö polttoaineveroja alentaa kohonneiden maailmanmarkkinahintojen vuoksi. Vastaajista 86 prosenttia torjui ajatuksen. Lopuista suurin osa oli eri syistä epävarmoja.
Polttoaineiden hinnat ovat nousseet kesästä 2020 alkaen. Hintoja nostaa muun muassa dollarin kallistuminen, koronaepidemian jälkeinen kysynnän kasvu ja viimeisimpänä Ukrainan sota sekä sodan vuoksi Venäjälle asetetut pakotteet.
Pumppuhintojen nousu tuntuu autoilijan kukkarossa. Muutos näkyy asiakkaille selvemmin kuin vaikkapa prosentteina paljon suurempi sähkön hinnan nousu. Nähtäväksi jää, näkyvätkö hinnanmuutokset aikanaan myös esimerkiksi sähköautojen tai vähän kuluttavien ja vähäpäästöisten autojen kysynnän kasvuna.
Polttoaineen verotuksen muutoksilla ei ole mitään tekemistä bensiinin tai dieselin hintojen nousun kanssa. Bensavero on 76 senttiä litralta markkinahinnasta riippumatta. Fossiilisen dieselin vero on vajaa 60 senttiä litralta ja pumpusta tulevan dieselin vero on hiukan pienempi, koska siihen sekoitetaan kevyemmin verotettua biodieseliä. Bensiinin ja dieselin hintaan vaikuttaa toki myös arvonlisävero, joka on polttoaineilla sama 24 prosenttia kuin useimmilla muillakin hyödykkeillä.
Valtiovarainministeriön mukaan polttoaineverot ovat pysyneet reaaliarvoltaan suunnilleen ennallaan viimeisten kymmenen vuoden ajan. Polttoaineverot ovat siis nousseet samaa tahtia kuin kuluttajahintaindeksi. Raakaöljyn hinta on viime aikoina noussut paljon vauhdikkaammin. Siksi bensiinin hinnasta on – arvolisävero mukaan laskettuna – veroa enää ”vain” puolet.
Polttoaineverot ovat energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin perustuvia ympäristöveroja, joiden on tarkoituskin vaikuttaa polttoaineiden kysyntään. Periaatteessa vero on neutraali ja eri polttoaineita verotetaan samoilla perusteilla. Vero on korvaus autoilusta muille kuin autoilijalle itselleen koituvista haitoista. Merkittävin poikkeus neutraalisuuteen on dieselin alempi verotus, minkä taas osin korvaa dieselautojen käyttövoimavero.
Polttoaineveron alentaminen on poliittisesti suosittu, mutta taloudellisesti huono idea. Verojen alentaminen voisi kasvattaa polttoaineiden kysyntää, mutta kysyntää pitäisi pikemminkin vähentää. Eikä polttomoottoreista ole tullut polttoaineen hintojen nousun ansiosta yhtään aikaisempaa ympäristöystävällisempiä.
Polttoaineiden markkinahintaan puuttuminen vaatisi paremman syyn. Sellainen voisi olla kuluttajien ostovoiman tukeminen tai pienituloisten tilanteen helpottaminen. Epäselvää on enää, miksi pitäisi tukea juuri autoilijoiden tai moottoriveneilijöiden ostovoimaa tai miksi pienituloisten tilannetta parhaiten helpottaisi bensiinin hinnan lasku.
Yksi taloustieteen perusopeista on, että köyhyyttä kannattaa lievittää mieluummin suoralla tulotuella kuin markkinahintoja manipuloimalla. Tulotuki tai vaikkapa tuloverojen alentaminen on tehokkaampaa eikä vääristä hintamekanismin toimintaa, vaan säilyttää kuluttajien kannustimet reagoida hintojen muutoksiin.
Markkinamekanismi ei toki ole ainoa mahdollinen eikä aina paras tapa ohjata talouden resursseja tähdellisimpiin tarpeisiin. Monilla markkinoilla ei ole tehokkaan toiminnan vaatimaa määrää informaatiota tai riittävästi kilpailua ja monilla markkinoilla neuvotteluvoima on jakaantunut epätasaisesti.
Siksi on perusteltua puuttua vaikkapa terveydenhuollon markkinoihin tai säädellä työmarkkinoiden toimintaa. Sen sijaan bensakauppaa selvempää kilpailullista markkinaa on vaikea keksiä.
Tällaisilla markkinoilla on paras antaa markkinamekanismin toimia. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat. Hintojen nousu taas vähentää kysyntää.
Lopputuloksena kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa ja polttoaineet niissä autoissa, jotka polttoaineita kipeimmin tarvitsevat. Taloustieteen kuuluisinta metaforaa mukaillen: kuin näkymättömän käden tankkaamana.