#politiikanytimessä

Vuodenvaihteessa Saksan puolustusministeri Christine Lambrecht julkaisi Instagramissa videon. Siinä hän toteaa, että Euroopassa on sota ja että hän itse on sen myötä saanut tavata kiinnostavia ihmisiä ja kokea hienoja kokemuksia. Videosta nousi kohu, ja Lambrecht jätti tehtävänsä.

Terävin arvostelu osui puheen sisältöön. Miten hän saattoi sivuuttaa Ukrainan kärsimyksen noin?

Syy voi piillä videon julkaisualustassa, tai oikeammin siihen liittyvissä oletuksissa. Näyttää kuin Lambrecht olisi olettanut, että instassa kuuluu tilanteesta riippumatta olla positiivinen ja puhua itsestään ja sen takia valinnut sanansa noin onnettomasti.

Kiinnostavaa kyllä, videota kritisoitiin myös Instagram-sisältönä. Sen tekniselle tasolle ja käsikirjoitukselle sekä Lambrechtin esiintymiselle naureskeltiin. Video onkin amatöörimäinen. Suttuisessa kuvassa ministeri hapsottaa pimeällä aukiolla ilman kaulaliinaa, ja ilotulituksen ja tuulen pauke peittävät hänen äänensä.

Samoihin aikoihin Suomessa velloi taas yksi keskustelu pääministerin insta-kuvista. Tällä kertaa puhuttiin filttereistä. Ne koettiin huijauksena ja selfiet itsensä tyrkyttämisenä. Keskusteluista välittyi kuva, että johtavan poliitikon Instagramin käyttö ylipäätään oli monien mielestä epäilyttävää, paheksuttavaa tai ainakin turhaa.

Tapaus Lambrecht: kun poliitikko yrittää käyttää instaa ja epäonnistuu, häntä pilkataan siitä. Tapaus Marin: kun poliitikko osaa käyttää instaa, häntä pilkataan siitäkin. Missä logiikka? Mistä Instagram ja politiikka -keskustelussa on kyse?

Toimittaja Maria Veitola pamautti Helsingin Sanomien haastattelussa kiinnostavan analyysin somevaikuttajien julkisesta arvostelusta: ”Instagram on some, jossa naiset pystyvät tekemään parempaa ansaintaa kuin miehet. Eli onko tässä kaiken takana joku sellainen, että se vituttaa, kun naiset tienaa? Siksi sitä on pyritty vähättelemään ja määrittelemään.”

Poliitikot eivät ole influenssereita vaan ihan vanhanaikaisesti yhteiskunnallisia vaikuttajia. Jäin silti miettimään Veitolan ajatusta. Pinkkisävyinen Instagram on tosiaankin alusta, jolla naiset näyttävät voivan paremmin kuin vaikkapa sinisävyisessä Twitterissä, jota pidetään nokkelien ja vaikutusvaltaisten ihmisten ajatustenvaihdon areenana.

Monet naispoliitikot painottavat viestintäänsä ja kampanjointiaan Instagramiin. Tekivätpä he siellä mitä tahansa, sille naureskellaan. Miksi?

Kun sosiaalisen median alustoista puhutaan, äänessä ovat usein ne, jotka eivät käytä puheena olevia alustoja. Keskusteluissa piirretään jyrkkää rajaa mediaelämän ja oikean elämän välille. Omituisen sitkeää kansanperinnettä on oletus, että sosiaalisen median sisällöt ovat kaikille samoja. Ajatellaan, että Instagramissa kaikki selaavat ohjeita irtoripsien liimaamiseen, vaikka tosiasiassa jokainen seuraa siellä samoja ihmisiä, ilmiöitä, yhteisöjä ja julkaisuja kuin muussakin elämässä.

Voi olla, että iso osa tulevien vaalien äänestäjistä löytää ehdokkaansa Instagramista. Nämä äänestäjät tietävät, mikä on selfien funktio ja mitä muita erityispiirteitä alustan visuaalisuudessa ja kielessä on. He muodostavat poliittisen kantansa, vaikka pääkirjoitustoimittajat eivät suostuisi tietämään Instagramista mitään.

Voi olla, että sosiaaliseen mediaan pätee sama sääntö kuin kaikkeen muuhunkin: asioita ei voida ohittaa vain sillä perusteella, että niitä ei haluta ymmärtää. Koska ne tapahtuvat joka tapauksessa.