Miten pukeudun, saanko kavereita?

Uusia opiskelijoita jännittää, mutta on tärkeää tiedostaa, että taustalla voi olla myös vakavampia ongelmia, kirjoittaa Tapio Määttä.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tapio Määttä
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston rehtori.
3 MIN

Seuraan viestipalvelu Jodelissa uusien opiskelijoidemme keskustelua yliopisto-opintojen aloituksesta. Moni kertoo jännityksestään ja huolistaan: miten pukeudun ensimmäisenä koulupäivänä, saanko kavereita uudelta paikkakunnalta, miten pärjään opinnoissa, kun pelkään esiintymisiä?

Usein toistuva huoli näyttää olevan, jääkö kaveriporukoiden ulkopuolelle, jos ei käytä alkoholia. Turha huoli, olen ottanut tavakseni korostaa, kun pidän uusien­ opiskelijoidemme tervetulotilaisuuden. Yhä useam­pi yliopisto-opiskelija on nykyisin raitis.

Pieni jännitys uuden äärellä elämän itsenäistymisvaiheessa on toki luonnollista. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että taustalla voi olla myös vakavampia jaksamisen ja mielenterveyden haasteita.

Ahdistuneisuushäiriöt ja masennus ovat korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT) mukaan lisääntyneet. Yliopistossa opettavien on havahduttava esimerkiksi siihen, että sosiaalista ahdistuneisuutta kokee yli kolmannes opiskelijoista, naisista jopa 40 prosenttia. Yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet.

Lukiosta suoraan yliopistoon tuleville yliopisto-opintojen itsenäisyys voi tuntua hankalalta. Opintojen suunnittelusta uusien opiskelijoiden ei kuitenkaan kannata etukäteen liikaa stressata. Vertaistuutorit eli oppiaineen vanhemmat opiskelijat auttavat sujuvaan opintojen alkuun ja neuvovat käytännön asioissa.

Yliopistoissa on aiempaa enemmän panostettu opiskelijoiden neuvontaan, ohjaukseen ja tukeen. Yliopisto ei enää ole paikka, jossa uusi opiskelija heitetään suoraan syvään päätyyn ja toivotaan, että hän jotenkin itsenäisesti oppii selviämään uudessa, oudossa ympäristössä.

Opiskeluhyvinvoinnista on koronavuosien kokemusten pohjalta tullut yliopistojen opetuksen kehittämisen ydinteema. Erilaisten toimintarajoitteiden merkitys opinnoista suoriutumiseen on tunnistettu asiaksi, joka edellyttää erityistä panostusta koko henkilökunnalta.

Monessa yliopistossa panostetaan tällä hetkellä opettajien hyvinvointi- ja ohjausosaamiseen. Erilaiset oppijat huomioiva pedagoginen hyvinvointi pohjautuu opettajien arkisiin ratkaisuihin opetuksessaan ja oppimisen arvioinnissa. Oppimisen vaikeuksista kärsivien­ opiskelutaitoja voidaan tukea esimerkiksi selkeillä tehtävä- ja suoritustapaohjeilla ja monipuolisilla osaamisen arviointimenetelmillä.

Opintojen alku on koko opintopolun ja myöhemmän opintomenestyksen kannalta ratkaiseva. Kokemus ryhmään kuulumisesta ja yhteisöllisyydestä syntyy juuri opintojen alkuvaiheessa. Siksi useimmissa oppiaineissa ensimmäisen vuoden syksy on suunniteltu lähiopetuspainotteiseksi ja koulumaiseksi.

Minulla oli aiemmin tapana korostaa uusille opiskelijoille, että yliopisto ei ole koulu. Nyttemmin olen luovuttanut, koska niin moni nuori opiskelija puhuu joka tapauksessa koulusta. Yliopistoon olennaisesti kuuluva sivistyksen ja kriittisen, itsenäisen ajattelun ideaali ei koulupuheesta romutu.

Niin, siitähän on tosiaan 40 vuotta kun itse aloitin omat yliopisto-opintoni. Jännitti minuakin.

Jälkeenpäin ajatellen omalle kasvulleni osaksi akateemista yhteisöä oli olennaista, että lähdin mukaan opiskelijapolitiikkaan. Toimin myös tuutorina ja tietysti kolusin kaikki mahdolliset bileet, joita oli tarjolla. Jo ensimmäisenä syksynä rakentui elinikäisiä ystävyyssuhteita.