Tiedettä vai valhetta?

Mihin kannattaa hautautua jos haluaa fossiiliksi? Minne johtaa ihmisen evoluutio? Miksi sopimaton vitsi naurattaa? Onko ihminen tuomittu sotimaan?

Tieteen tiedotus ry:n vuodesta 1980 julkaisema Tiede-lehti lupaa lukijoilleen ”universumin parasta asiaviihdettä”, mutta myös uutisia tieteen maailmasta.

Näyteikkunaan ja asiaviihteeseen sopivat löydöt, läpimurrot ja eturivin tutkijat, mutta missä raportoidaan tieteen integriteettiä ja luotettavuutta uhkaavista kehityskuluista?

Ministeri Wille Rydmanin (ps) ideologiset hyökkäykset tutkimuskenttää vastaan kyllä ylittävät uutiskynnyksen, mutta entäpä tiedejulkaisemisen kriisi? Kuulostaa ehkä asialta, joka koskee vain yliopistomaailmaa, mutta se on kaikkea muuta.

Tiedejulkaisemisen erilaiset ongelmat ovat olleet esillä pitkään, mutta viime marraskuussa julkaistiin Tukholman julistus, jossa puhutaan ”kaikkien aikojen suurimmasta tieteen kriisistä”. Allekirjoittajina olivat Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian järjestämän konferenssin osallistujat.

Kun yliopistorankingit, tiederahoitus ja tutkijoiden urat perustuvat julkaisuille ja siteerauksille, julkaisujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Samalla niiden laatu on kärsinyt. Lukuisat kansainväliset julkilausumat ovat pyrkineet suitsimaan kehitystä ja korostamaan laadun merkitystä määrän sijaan, mutta huonolaatuisten ja epärehellisten julkaisujen tuottaminen vain kiihtyy.

Kyse on isosta bisneksestä. ”Saalistajajulkaisut” (predatory journals) näyttäytyvät harhaanjohtavasti tieteellisinä lehtinä, mutta tarjoavat itse asiassa tutkijoille nopeita julkaisuja rahaa vastaan. Tieteellinen kontrolli puuttuu. ”Artikkelimyllyt” (paper mills) ovat yrityksiä, jotka tekoälyavusteisesti tehtailevat julkaisuja maksusta. Vuonna 2025 tehty määrällinen tutkimus arvioi, että vuosittain maailmassa julkaistaan ainakin 100 000 valheellista tutkimuspaperia pelkästään biolääketieteen alalla.

Tukholman julistus vaatii hallituksia, tutkimusrahoittajia, akatemioita, tieteellisiä järjestöjä ja yliopistoja toimimaan. Yhteiskunnan näkökulmasta kyse on esimerkiksi lääkekehityksestä, potilasturvasta, ympäristöongelmista, teknologiaan liittyvistä turvallisuusriskeistä ja suurista taloudellisista menetyksistä.

Valejulkaisut ja korruptoitunut julkaisujärjestelmä sopivat huonosti tieteen näyteikkunaan, mutta ongelmien tunnistaminen ja itsekorjaavuus ovat tieteen integriteetin perusta. Vaikka tieteen arvioinnin sinänsä tulee pysyä tiedeyhteisön kontrollissa, luottamus tieteeseen on koko yhteiskunnan asia.