Mitä Mikko Välimaa kirjoitti?
Mikko Välimaa kompastuu mediakritiikissään samaan, mihin perussuomalaisetkin. Monessa kohtaa hän on kuitenkin myös oikeassa, Aurora Rämö kirjoittaa.
On hankalaa keksiä kiusallisempaa tekoa kuin ministerin aviomies kirjoittamassa kirjaa vaimonsa 15 vuotta vanhoista rasistisista keskustelupalstaviesteistä.
Niin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) toimittajamies Mikko Välimaa on kuitenkin tehnyt. Hän julkaisi Mitä ”riikka” oikeasti kirjoitti omakustanteena helmikuun alussa. Välimaa työskentelee uutispäällikkönä Länsiväylässä.
Purra käytti nimimerkkiä ”riikka” Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjassa vuonna 2008, ja nimimerkin kommentit nousivat julkisuuteen kesällä 2023.
Välimaa korostaa keskittyneensä mediakritiikkiin ja sanoo toivovansa, ettei teosta arvioitaisi kirjoittajan henkilöllisyyden kautta.
Se on tietysti mahdotonta, eikä kovin hyödyllistäkään. Ei vähiten siksi, että kirjassa perussuomalaisten poliitikkojen motiivit ovat niin puhtaita, että kuvaukset lipsahtavat paikoin koomisiksi.
Purraa luonnehditaan poikkeukselliseksi valtiovarainministeriksi, joka on uskomattoman oikeudentajuinen ja ritarillinen epäkohtiin puuttuja. Hän on entinen kirkkokuorolainen ja pyhäkoululainen, ”kohuun langennut” maallisten joukkojen puheenjohtaja.
Välimaa arvioikin varovaisesti, ettei ehkä ole kyennyt ”täyteen objektiivisuuteen”.
Välimaan mediakritiikki sortuu samaan, mihin perussuomalaisten mediakritiikki yleensäkin.
Poliittiset viholliset ”syöttävät” väitteitä ”toimituksen ulkopuolelta” (ikään kuin siinä olisi jotain erikoista), eivätkä toimitukset käsitä olevansa ”poliittisen vaikuttamisen pelinappuloita”. Hämärtyneestä käsityskyvystä huolimatta toimittajien toiminnalle haetaan ensisijaisesti poliittisia tarkoitusperiä.
Jotkut väitteet ovat outoja: Välimaan mukaan on olemassa ”tähtitoimittajia”, joiden näkemyksiä muut automaattisesti myötäilevät. Hän myös väittää, että monet toimittajat ”fanittivat ja suojasivat” entistä pääministeriä Sanna Marinia kuin Kekkosta konsanaan.
Välimaa penää kontekstointia mutta jättää huomioimatta, että Purran ja Vilhelm Junnilan kohuillakin oli perussuomalaisten aiempien ulostulojen ja toiminnan konteksti.
Retoriikastaan huolimatta Välimaa on monessa kohdassa oikeassa. Riikka-kohussa tehtiin virheitä ja niin hysteerisiä tulkintoja, että toimittajat sotkeentuivat itsekin tunnistaessaan milloin mitäkin eläimiä kenenkin vaatekappaleista.
Purran kirjoitukset olisi tullut käsitellä kontekstissaan, eikä irrottaa asiayhteydestä. Erityisesti elämään jäi tulkinta siitä, että Purra olisi halunnut ampua maahanmuuttajalapsia lähijunassa, vaikka ei Purra niin kirjoittanut.