Tiedon sijasta roskaa
Ihmiset reagoivat maailman kriisien aiheuttamaan tieto- ja tunnekuormaan eri tavoin. Uutisia välttelevät pyrkivät tismalleen samaan kuin monet uutisfriikit eli rauhoittamaan oloaan ja jäsentämään kaaosta, kirjoitti toimittaja Reetta Räty Helsingin Sanomien kolumnissaan (25.2.2024).
Jyväskylän yliopiston journalistiikan professorin Mikko Villin johtama tutkimusryhmä osoitti viiden maan mediayleisöjä vertailevassa tutkimuksessaan, että uutisia vältellään tilannesidonnaisesti, jos jonkin aiheen koetaan korostuvan liikaa. Toisaalta uutisia ylipäänsä vältellään negatiivisten tunteiden torjumiseksi. Tietoisen uutisten torjunnan rinnalla esiintyy myös tiedostamatonta ”ei-käyttöä”.
Uutisvälttelyn teeman toi tutkimukseen Princetonin yliopiston professori Markus Prior, joka teoksessaan Post-Broadcast Democracy (2007) kuvasi mediakulutuksen merkitystä demokratian toiminnalle: jos broadcast-televisio tasa-arvoisti kansalaisten tietotasoa ja poliittista osallistumista, digitaalisessa mediaympäristössä mediakulutus erilaistuu ja poliittinen osallistuminen epätasa-arvoistuu.
Uutisvälttelyssä ei siis ole kyse vain uutisista.
Digitaalisessa mediakulttuurissa tieto- ja tunnekuormaa tuottaa myös se, mitä toimittaja Cory Doctorow kutsuu digialustojen ”paskoontumiseksi” (enshittification). Meille luvattiin tietoa ja nopeutta, mutta saimme roskaa. Algoritmiohjautuvat digialustat eivät tarjoa sitä, mikä on tärkeää, vaan sitä, mitä luetaan ja jaetaan eniten. Hakukoneet näyttävät maksettua sisältöä, ja oma uutissyöte on täynnä kuonaa.
The New Yorker -lehden toimittaja Kyle Chayka ehdottaa uudessa Filterworld-teoksessaan (2024) ratkaisuksi ihmisen tekemän kuratoinnin paluuta. Hänen mukaansa tarvitaan ryhtiliike, jossa jokaisen mediasisältöjä tuottavan on ryhdyttävä uudelleen itsensä kuratoijaksi ja otettava vastuu tekemisistään.
Chaykan visio täysin yksilöllisestä mediasuhteesta on kuin dystooppinen versio Priorin tulevaisuuskuvasta. Sana demokratia esiintyy vain valinnanvapauden yhteydessä, eikä teoksessa mainita tasa-arvon käsitettä kertaakaan.
”Paskoontuneessa” mediamaailmassa uutisfriikkikin uupuu. Uuvuttavaa on paitsi epävarmuus siitä, saako tietää oikeasti tärkeitä asioita, myös pelko siitä, että tuon epävarmuuden äärellä on oman älypuhelimensa kanssa ihan yksin.