Suomen Wikileaks-uutisointi: Yle oli hyvä kakkonen
Ylen päätoimittajilla Atte Jääskeläisellä ja Annika Nyberg-Frankenhaeuserilla oli viikko sitten selityksen paikka. Ylellä oli ollut jo viikon ajan pääsy Suomea koskevaan WikiLeaks-materiaaliin, mutta se oli vain maannut aineiston päällä julkaisematta siitä sähkeen sähkettä. Sillä aikaa Helsingin Sanomat oli hankkinut dokumentit toista kautta, ehtinyt edelle ja saanut ison uutisvoiton.
Uutiskilvassa kärsityt tappiot eivät yleensä selittelemällä parane. Tässä tapauksessa häviön katkeruutta vielä lisäsi, että Hesari väänsi surutta puukkoa avoimessa haavassa.
”Atte Jääskeläinen, mitä ajattelit, kun avasit aamun Hesarin”, lehden toimittaja riekkui nettijutussa Yle-pomolle päin naamaa.
Se olikin ainoita kertoja, kun HS vaivautui edes mainitsemaan, että jollakin muullakin kuin sillä oli himoitut dokumentit.
Omalla tavallaan Ylen tappio oli kunniakas. Oikeastaan se teki kaiken niin kuin pitää.
Se halusi aikaa perehtyä aineistoon. Se kokosi toimittajistaan tiimin, jossa oli useita entisiä ulkoministeriöläisiä. Se luetti kaikki sähkeet vähintään kahdella henkilöllä.
Se on myös laittanut näytteille alkuperäiset dokumentit, että jokainen pystyy kontrolloimaan, onko lähteitä tulkittu oikein.
Ehkä Isossa Pajassa on opittu lautakasajupakasta ja Ajankohtaisen kakkosen Nuorisosäätiö-huitaisusta jotakin.
Yksi väite kuitenkin ontuu. Jääskeläisen ja Nyberg-Frankenhaeuserin mukaan WikiLeaks-aineistosta ”välittyy uudenlainen kuva valtioiden välisestä kielenkäytöstä”.
Tuskinpa sentään.
Jokainen historiaa harrastanut tietää, että ulkoministeriöiden arkistoihin perustuvat kirjat ovat täynnä aivan samanlaisia inhorealistisia kuvauksia eri maiden johtajista. Ainoa asia, jossa WikiLeaks-dokumentit eroavat historioitsijoiden käyttämästä materiaalista, on niiden tuoreus.
Sitä on pidetty ongelmana, koska vuotoriski muka tekee ihmiset varovaisemmiksi ja hankaloittaa diplomaattien tiedonkeruuta. Mutta asiassa on myös toinen puoli.
Lähetystöjen raportit ovat aina vain yhden osapuolen näkemys siitä, mitä on keskusteltu. Kun arkistojen salassapitoaika on kulunut umpeen, toista puolta ei välttämättä ole enää mahdollista edes kuulla.
WikiLeaksin ansiosta raporteissa siteeratut henkilöt ovat kerrankin voineet kertoa vastaukseksi omat versionsa. Muutkin kuin Paavo Lipponen, jos ette ole sattuneet huomaamaan.