WikiLeaks - parempaa kuin BB

Profiilikuva
Alexander Stubb
Teksti
Hanna Leivonniemi
Hanna Leivonniemi on vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Katsoin joskus Big Brother -ohjelmaa sen vuoksi, että siinä sai kerrankin nähdä, mitä ja miten miehet puhuvat keskenään, kun naiset eivät ole paikalla. Sai olla kärpäsenä katossa tilanteessa, johon yleensä ei pääsisi.

Ulkopolitiikassa on tähän asti ollut samoin. Huippukokousten valokuvapotreteissa valtionpäämiehet taputtavat toisiaan selkään ja hymyilevät. Kokousten jälkeen pidetään toimittajille info, jossa kerrotaan pääpiirteet tehdyistä päätöksistä. Mitään herkullisia yksityiskohtia neuvottelujen kulusta tai sisäisistä ristiriidoista ei kerrota.

Onneksi meillä on WikiLeaks.

En voi itselleni mitään, mutta seuraan Wikileaksin tietovuotoja vähän samaan tapaan kun seurasin aikanani Big Brotheria. Tirkistelynä maailmaan, johon minulla ei ole aiemmin ollut pääsyä.

Näen sieluni silmillä tylsistyneen amerikkalaisdiplomaatin kuuntelemassa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin puhetta ja kirjoittavan pieneen muistilehtiöön: “Riskien välttelijä ja harvoin luova.”

Mietin lämmöllä myös sitä diplomaattia, joka on ollut huolestunut Italian pääministerin Silvio Berlusconin univajeesta: “Mieltymys rankkaan juhlimiseen johtaa siihen, ettei hän saa tarpeeksi lepoa.”

Miten inhimillistä. Ja jotenkin hellyttävää.

WikiLeaksin haltuunsa saama 250 000 dokumentin aineisto on herättänyt maailmalla kohun. Sitä on pidetty Yhdysvaltain hallinnon kannalta nolona, jopa vaarallisena. Aineisto ei ainakaan tähän mennessä ole tuottanut kovin paljoa uutta tietoa. Vuodot ovat lähinnä vahvistaneet aiempaa kuvaa Yhdysvaltain hallinnon toiminta- ja ajattelutavoista ja asettaneet Yhdysvaltain hallinnon noloon valoon.

Diplomaattinen punastelu menee aikanaan ohi. Isompi kysymys on se, muuttuuko kansainvälisen politiikan tekeminen varovaisemmaksi, jos politiikkojen täytyy pelätä, että luottamukselliseksi tarkoitetut kommentit päätyvät koko maailman luettavaksi internetiin.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on tuominnut dokumenttien julkistamisen jyrkästi. Suomen ulkoministeri Alexander Stubb tuomitsi tietovuodon Iltalehdessä (30.11) sanomalla, että “ulkopolitiikka ei ole BB-talo”.

Ehkä niin on, mutta WikiLeaks on tuonut ulkopolitiikan lähemmäs kansaa. Kun Pohjois-Korea seuraavan kerran uhittelee Etelä-Korealle, muistakaa vain mitä eräskin diplomaatti kirjoitti Pohjois-Korean johtajasta Kim Jong-Ilistä: “Veltto vanha veikko.”

Ei semmoista voi kovin paljon pelätä, vai voiko?