Brändää itsesi tai unohdu?
Kari Väänäsellä on henkilökohtainen ongelma. Siltä näyttää, mikäli uskoo kirjailija Timo Parvelaa.
Taivaan tulet -tv-sarjan käsikirjoittaja Parvela kertoo Kantrissa, kuinka hän odotti, että draamasarja Kemijärveltä innoittaa mediaa kertomaan pienten paikkakuntien kohtalosta. Toisin kävi, lehdistöä kiinnosti vain ohjaaja Väänäsen muutto Kemijärvelle.
Väänäsen (ja Parvelan) ongelma on, että Väänänen on kiinnostavampi brändi kuin Kemijärvi. Syy on yksinkertainen: näyttelijä-ohjaajan persoona soi, kuten on tapana sanoa, niin upeasti, että osaaminen jää sivuosaan. Vikaa on Väänäsessä, jolla riittää persoonallista tarttumapintaa, karismaa, mutta myös toimittajien käsityksissä yleisön odotuksista.
Henkilöbrändit näkyvät, ja parhaiten itsensä brändänneet näyttävät pärjäävän elämässä. Ei siis ihme, että meitä kaikkia kehotetaan brändäämään itsemme, ja mitä nuorempina sen teemme, sen paremmin menestymme. Tällainen ajan henki tuntuu leppeältä, mutta pitemmän päälle sen haju alkaa etoa.
Tulevaisuudessa ihmisen tärkein taito on osata brändätä itsensä ja unelmana nostaa oma persoonansa julkisuuteen.
Näin toimittaja väitti Liisa Keltikangas-Järviselle pyytäessään haastattelua. Psykologian professori kieltäytyi toteamalla, ettei ole brändi, jollaisena toimittaja häntä pitää. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miksi ihmisen pitää antaa puhumalla vaikutelma osaamisesta, jota ei ole. Miksi ei opeteta suoriutumaan paremmin tai työskentelemään tehokkaammin, luottamaan osaamiseen, Keltikangas-Järvinen kysyy Lääkärilehdessä.
Koska työelämä on tylyä, vastaa Annassa Lisa Sounio, joka on antanut kasvonsa koko brändivouhotukselle. Kenenkään pallit eivät ole turvassa, Brändikäs-kirjan kirjoittanut yrittäjä sanoo. Taistelussa työpaikoista jokaisen on syytä miettiä, mitä mielikuvia olemuksemme herättää.
Kun osaa, kuten Väänänen, ei ole ongelmaa, mutta kun ei vielä osaa, pitää temppuilla. Lapsille ja nuorille kyse voi olla pahasta rastista.
Innosta tai unohdu, Sounio opastaa. Erottaudu joukosta. Kuulostaako tutulta? Opit ovat kuin julkisuudenkipeiltä nuorilta Big Brother -talosta.
Sitten henkilökohtaiseen osaan. Kun aloitin Media-palstan kirjoittajana vuosia sitten, päätin kirjoittaa vastoin omia mielipiteitäni aina, kun se tukee mielikuvaa, jonka halusin itsestäni antaa.
En osannut, en pystynyt. Huomasin nopeasti, että olen mieluummin sinut itseni kuin brändini kanssa.