Media ei synnyttänyt persu-ilmiötä
Media kohtelee perussuomalaisia silkkihansikkain. Politiikan kommentaattorit seurailevat päätoimittajia myöten kuuliaisesti Timo Soinin (ps) asettamaa agendaa. Soinin puheille vain hörähdellään hyväntahtoisesti, eikä kukaan vaadi häntä täsmentämään sutkautuksiaan.
Kuulostaako tutulta?
Eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia, ja poliitikkojen hermostuneisuus kasvaa samaan tahtiin. Tällä kertaa se on tavallistakin näkyvämpää, kun kaikki suuret puolueet ovat vaikeuksissa. Ja niin kuin yleensä on tapana, syyllisiä etsitään nytkin kaikkialta paitsi peilistä.
Perussuomalaisten huimat kannatusluvut on helpompi sulattaa, kun vika löytyy hampaattomasta mediasta eikä omasta politiikasta.
Totta onkin, että media pelaa – ja on pelannut jo jonkin aikaa – perussuomalaisten pussiin.
Siinä ei kuitenkaan pitäisi olla politiikan ammattilaisille mitään uutta.
Samalla tavalla tiedotusvälineillä oli sormensa pelissä myös keskustan veret seisauttaneessa vaalivoitossa 1991 ja demarien äänivyöryssä neljä vuotta myöhemmin, noin vain esimerkiksi.
Oikein tai väärin, riippumaton media on länsimaisessa demokratiassa aina tavallaan oppositiossa kulloisiakin vallanpitäjiä vastaan. Suomen kaltaisissa maissa yksi journalismin perustehtävä on etsiä vallankäyttäjien virheitä ja väärinkäytöksiä. Se on oleellinen osa prosessia, jossa järjestelmä korjaa itse itseään, niin kuin vaalirahakeskustelussa on nähty.
Politiikassa on aikojen kuluessa nähty monia epäpyhiä alliansseja, joissa ainoa yhdistävä tekijä on yhteinen ”vihollinen”. Nyt se sattuu yhdistämään mediaa ja persuja.
Perussuomalaisista on kuulemma myös kirjoitettu liikaa ja sillä tavalla annettu heille ilmaiseksi mainosta.
Muna vai kana -asetelma on silti harvinaisen selvä. Media ei ole synnyttänyt persu-ilmiötä. Se on vain tavoilleen uskollisena peesannut muodin harjalla, kun puolueen kannatus on räjähtänyt kasvuun. Voitot ja tappiot ovat osa politiikan ikiaikaista draamaa, josta jokainen puolue on hyötynyt vuorollaan.
Maltetaan nyt vielä hetki ja katsotaan mitä tapahtuu, kun puolueet saavat ehdokkaansa asetettua ja vaaliohjelmansa valmiiksi.
Jossain vaiheessa myötäsukaisesta julkisuudesta voi tulla perussuomalaisille vielä rasite.
Jokaisen arvonsa tuntevan toimittajan märkä unelma on saada todistettua, ettei keisarilla ole vaatteita.