Bonnier on WSOY:lle parempi isäntä kuin Sanoma
Jos koolla on merkitystä, Jonas Bonnier on vaikutusvaltaisin mies juuri nyt Suomessa.
Ruotsalainen Bonnier poseerasi Helsingin Sanomien sivulla kuvassa, jonka koko hakee vertaistaan. Korkeutta on 34 senttiä ja leveyttäkin lähes yhtä paljon. Kuva vie lähes sivun.
Synkkä mies puristaa kahta kirjaa, Tuntematonta sotilasta ja sen ruotsinnosta. Hiukset sojottavat kuin aamuheränneellä lukiolaisella. Tuntematon myytiin Ruotsiin, lukee otsikossa.
Ihan joka päivä Suomen suurin sanomalehti ei kanna isänmaallista huolta sinivalkoisen Suomen kulttuuriperinnöstä. Lehti raportoi kolmella sivulla Sanoman päätöksestä myydä WSOY Bonnierille.
Määrä kertoo, miten tärkeä WSOY on Helsingin Sanomille. Ylikansalliselle Sanomalle, josta Hesari on osa, WSOY:n taloudellinen, kulttuurinen ja kansallinen merkitys on mitätön.
Yli 200-vuotias kirjojen kustantaja ja perheyritys Bonnier on WSOY:lle parempi isäntä kuin Sanoma on koskaan osannut tai halunnut olla. Tuntematonkin – siis Väinö Linnan kirja – saa jatkossa Ruotsissa arvoisensa omistajan.
Ehkä Jonas Bonnierista olisi löytynyt kuva, jossa hän hymyilee, jopa nauraa, tyytyväisenä.
Bonnierista ei silti kannata maalata kuvaa suomalaisen kulttuurin pelastajana. Bonnier toimii kuten yritykset toimivat. Bisneksen on oltava kannattavaa, ja kustannuksia sekin osaa leikata, kuten on nähty Tammessa, joka siirtyi Bonnierille jo 1996.
Kirjallisuuden kannalta hyvää on se, että WSOY:n uusi omistaja luottaa sanojen mahtiin ja kirjailijoiden kykyyn luoda sanoista vahvoja – myyviäkin – lauseita, merkityksiä, jotka avaavat uusia maailmoja.
Toki Bonnier on muutakin. Mediajätti, joka vaikuttaa lonkeroineen kuluttajien vapaa- ja media-ajassa ja haluaa niistä yhä suuremman osan.
Sanoma ja Bonnier ovat samoilla apajilla. Siksi kiinnostavampaa kuin WSOY:n myyminen (joka oli odotettavissa) on itse myyjä.
Sanoma on vuoden alusta alkaen karsinut yritysrönsyjään ja virtaviivaistunut mediayrityksenä. Suomen suurin hakee uutta suuntaa.
Yritysostojen perusteella Sanoma luottaa yhä enemmän digitaaliseen sisältöön ja televisioon ja on yhä vähemmän Suomessa.
Ehkä Sanoman maine ”pölyttyneenä rahakasana” (SK 35/2010) alkaa jäädä taakse.
Siitä ovat tyytyväisiä ainakin Sanoman omistajat, sijoittajat ja liikemiehet, jotka ovat tunnettuja kärsivällisyydestään vain romaaneissa.
Suomen Kuvalehti on osa Otava-konsernia, joka kustantaa aikakauslehtiä ja kirjoja.