Ideologia ponnarin alla

Journalismin olisi syytä kohdistaa valtionvarainministeriön korkeimpiin johtajiin sama taustojen avaaminen ja kriittinen katse kuin tärkeimpiin poliitikkoihin, sanoo journalistiikan ja tiedotusopin emeritusprofessori Heikki Luostarinen vuonna 2024 ilmestyneessä tutkimuksessaan Velka vaaliaseena.

Toivettaan Luostarinen perustelee sillä, että ministeriön virkamiehet ovat Suomen poliittisessa järjestelmässä tärkeitä henkilöitä, heillä on paljon valtaa.

Siitä ei jää epäilystä, kun lukee Luostarisen tutkimusta. Se osoittaa, miten valtiovarainministeriö on 1990-luvulta lähtien yhä vahvemmin ja ennakoivammin vaikuttanut siihen, mistä vaaleissa puhutaan – ja velastahan niissä on puhuttu.

Emeritusprofessorin toive on nyt toteutunut: Yle (8.3.), Uusi Juttu (1.4.) ja Helsingin Sanomat (4.4.) ovat kaikki kuukauden sisällä avanneet jutuissaan budjettipäällikkö Mika Niemelän henkilöä.

Niemelässä on sekä särmää että samastumispintaa: ponnari, tatuoinnit ja hevin kuuntelu, mutta myös köyhä lapsuus ja mökki Kolilla. 

Osa lukijoista on pitänyt juttuja tyhjänpäiväisinä, jopa suitsuttavina.

Itse kuulun niihin, jotka lukivat toisin. Minusta jutut ennen kaikkea menivät paljon olutmieltymystä ja maratonvauhtia syvemmälle, ne eivät esittäneet Niemelää vain fiksuna ja reippaana naapurinpoikana.

Ne kertoivat hänen arvoistaan ja poliittisista sympatioistaan ja osoittivat, ettei hän ole ”ideologisesti neutraali” (HS 4.4.), vaikka kuinka sellaiseksi itsensä kokisi.

Niemelän arvoilla on väliä, sillä hänellä on valtaa. Hän määrittää, mistä poliitikot valitsevat, kun nämä päättävät valtion rahoista. 

Valtiovarainministeriön tehtäviin tietenkin kuuluu kertoa kansalle, miten taloudessa menee. Siinä tehtävässä se on onnistunut, ja sen sanaa on kuultu.

Niemelä on osa ministeriön viestintästrategiaa, Uusi Juttu (1.4.) kirjoitti. Häntä käsittelevät jutut voi nähdä ministeriön vaaliviestinnän startiksi, joka tapahtui nyt jo reilua vuotta ennen eduskuntavaaleja. 

Voi kuitenkin kysyä, menikö homma tällä kertaa ministeriön näkökulmasta kuin Strömsössä. Keskustelu budjettipäällikön arvoista ei tainnut ollut tavoitteena.

Siinä mielessä ministeriö kyllä on jo onnistunut, että myös kevään 2027 vaaleista näyttää tulevan velkavaalit.

Toivottavasti journalismi kertoo jatkossakin myös siitä, mikä euroja liikuttelee ja leikkelee: eivät höylät, sakset ja moottorisahat vaan arvot ja valta.