Media-alan koulutuskupla pullistuu

Journalismi ja koko viestintäala ovat murroksessa, joka saa koko ajan uusia sävyjä. Sosiaalinen media, tosi-tv, Facebook, Twitter ja blogit haastavat ja muuttavat sekä printtimediaa että sähköistä viestintää. Ei siis ihme, että tuhannet nuoret pyrkivät vuodesta toiseen ammattiin, joka on jännittävä, kiehtova ja julkinen. Moni myös haluaa tätä kautta parantaa maailmaa ”journalistin diplomilla”.

Joka vuosi yhteensä 2 500 opiskelijaa aloittaa viestinnän opinnot toisella asteella, ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa.

Myös kymmenissä kansanopistoissa ja ties millä kursseilla voi opiskella journalistin tehtäviin. Mediayritykset tarvitsevat myös muiden alojen asiantuntijoita journalistisiin tehtäviin. Alalle on päteviä tulijoita, mutta alalla ei ole töitä.

Viime vuonna jopa 60:ssä alan yrityksessä on käyty säästö- ja yt-neuvotteluja. Toimituksista on irtisanottu tai ”ohjattu” ennenaikaiselle eläkkeelle noin 200 henkilöä. Se ei ole paperitehtaisiin verrattuna paljon, mutta pientoimitusvaltaisessa mediassa se on iso luku. Määräaikaisia sopimuksia ei uusita ja freelancereiden työtilanne on heikentynyt.

Ammattikorkeakouluissa medianomikoulutuksen aloituspaikkoja on nykyään noin 750 vuodessa. Suuntautumisvaihtoehtoja on monia: av-viestintä, multimedia, tuottaminen, graafinen suunnittelu, valokuvaus, verkkoviestintä, viestintäkasvatus ja journalismi. Perinteisten media-alan tehtävien lisäksi osa medianomeista hakee leipänsä yritysten ja julkisen sektorin työpaikkojen verkkosivujen tekijöinä, graafisina suunnittelijoina tai vastaavina. Mutta vain osa.

Tilastokeskuksen uusimpien lukujen mukaan medianomin tutkinnon vuosina 2003-2007 suorittaneista noin 10 prosenttia on työttömänä. Kolmesta ammattikorkeakoulusta valmistuneista työttömiä oli runsas 15 prosenttia. Iso osuus jatkaa opiskelua tai tekee osa-aikatyötä ja opiskelee.

Ylimitoitettu viestinnän koulutus aiheuttaa työmarkkinahäiriöitä. Näin erityisesti harjoittelupuolella. Harjoittelu on pakollista, osa koulutusta. Erityisesti ammattikorkeakoulujen opiskelijoita käytetään useilla työpaikoilla jatkuvasti ilmaistyövoimana.

Tällöin alalle jo valmistuneiden ja myös kokeneiden ammattilaisten työt ovat vaarassa. Media-alalla ei tarvitse miettiä töiden siirtämistä Kiinaan, Kiina on jo täällä. Ilmaista halvempaa työvoimaa ei ole.

Viestinnän koulutusmääriä on radikaalisti vähennettävä. Valtioneuvosto lähtikin vuonna 2007 kehittämissuunnitelmassaan siitä, että peruskoulutuksen puolella viestintäkoulutus puolitettaisiin vuoteen 2012 mennessä. Ammattikorkeakouluissa tavoitteena on noin 40 prosentin vähennys, yliopistokoulutus pysyisi suunnilleen ennallaan. Hieno tavoite, mutta päätöksiä ei ole vieläkään tehty, niiden aika on nyt.

Vaikka supistuspäätöksiä tehtäisiin nyt, niiden vaikutukset työvoiman tarjonnassa näkyvät vasta vuosien päässä. Tällainen koulutuksen mitoitus on kerta kaikkiaan pähkähullua. Tavoitteisiin pääseminen ei onnistu millään, ellei tämän kevään tulosneuvotteluissa opetusministeriön ja oppilaitosten kesken synny radikaaleja supistuspäätöksiä. Hämmentävää on se, että suurta vastarintaa koulutuksen supistamispäätöksille on tullut opetusministeriön virkakunnalta eikä suinkaan ministereiltä.

Olisiko jo aika tunnustaa tosiasiat? Pysyvää tai edes pätkittäistä työtä ei nykyisille opiskelijamäärille millään löydy.

Teksti Arto Nieminen
Kirjoittaja on Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja.