Matti Vanhanen: Pääministeri EU-Obama-kokoukseen

Profiilikuva
Euroopan unioni
Teksti
Matti Vanhanen
Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.
symbolikuva kattauksesta
Kuvitus Outi Kainiemi.

Järjestelmämme uskottavuuden kannalta on parasta, että jo ennen uuden presidentin valintaa tehdään selväksi, että EU-yhteyksissä pääministeri osallistuu, kirjoittaa Matti Vanhanen.

Eduskunta hyväksyi uuden perustuslain sanamuodot. Tulos oli parlamentarismia vahvistava kompromissi. Kompromissin oudoin kohta oli mielikuvan jättäminen siitä, että presidentti voisi osallistua jatkossakin EU:n niin sanottuihin kolmasmaakokouksiin, jos valtioneuvosto niin päättää.

Tässä on kyse tyypillisestä hyvää tarkoittavasta kompromissista, jonka olemassaolo tosin takaa sen, että sitä ei tulla käyttämään. Arvelen, että uusi hallitus linjaa hyvissä ajoin ennen presidentinvaaleja poliittisen linjan, jonka mukaan pääministeri osallistuu näihinkin huippukokouksiin aina.

En usko, että EU:n pysyvä puheenjohtaja tulee enää avaamaan huippukokouksia kaksinkertaiselle joukolle. Ja jos mukaan otetaan joskus ulkoministerit, ei Suomen ulkoministeriäkään enää pidä korvata hallituksen ulkopuolisella presidentillä. En siis usko, että kaksoisedustus enää palaa.

Silloin on kyse siitä, miten jo etukäteen tehdään selväksi se, että kyse ei ole arvovallasta vaan perustuslaillisesta järjestyksestä, jossa EU-asioista vastaa pääministeri ja hallitus.

Ongelmaahan ei tule EU-Aasia- tai EU-Afrikka-kokouksista vaan siitä, jos uusi presidentti jää odottamaan, että hän voisi osallistua EU-Obama-kokoukseen tai EU-Medvedev/Putin-kokoukseen. Ei kannata jättää etukäteen tilaa sille, että presidenttiehdokkaat loisivat vaaleissa odotuksen, että he kyllä valittuina osallistuvat näihin kokouksiin, ja sitten valtioneuvosto kuitenkin päättää, että pääministeri osallistuu.

Valittavan presidentin arvovalta heikkenee, jos hän pääsee esittämään kiinnostuksensa näihin kokouksiin, mutta se ei sitten realisoidu.

Siksi uskon, että on järjestelmämme uskottavuuden kannalta parasta, että jo ennen uuden presidentin valintaa tehdään selväksi, että EU-yhteyksissä pääministeri osallistuu ja se johtuu kokousten EU-ulottuvuudesta – vaikka niissä pääaiheina olisivatkin ulkopoliittiset kysymykset.

Sen sijaan kahdenvälisissä suhteissa valtionpäämiestasolla valtiovierailuissa Suomea edustaa presidentti. Ja moninaisia ovat muutkin kansainväliset valtioiden väliset tapaamiset ja kokoukset, joihin presidentti osallistuu jos tahtoo.

Vanhan perustuslain ja EU-jäsenyytemme alkuaikoina syntyneen käytännön seurausta on se, että asianosaiset – eli pääministeri ja presidentti – ovat joutuneet keskenään ratkomaan edustukseen liittyviä kysymyksiä. Ne pitäisi kuitenkin ratkaista yksiselitteisellä tavalla eduskunnan toimesta perustuslaissa

Perustuslakivaliokunta on EU-historiamme aikana aina lausunut valtasuhteesta niin tulkinnanvaraisesti, että siitä on riittänyt perusteita kummallekin. Tulkinnanvaraisuus on johtunut poliittisista kompromisseista – ei ole haluttu tehdä toiselle tai toiselle ikävää linjausta.

Tilanne johti oloissamme aika kummalliseen asetelmaan, jossa asianosaisena jouduin ennen Lissabonin sopimuksen voimaanastumista asiallisesti ratkaisemaan 15 vuotta auki olleen tulkinnan hallituksen linjauksella. Se ei ollut kuitenkaan palatsivallankaappaus vaan perustui minusta perustuslakiimme, jossa EU-politiikka on hallituksen johdossa. EU:n kolmasmaakokouksissa lupasin jatkaa vanhaa käytäntöä kunnes uusi perustuslaki ratkaisisi osallistumisen.

Joulukuussa 2009 tehty valtioneuvoston linjaus ja hallituksen perustuslakiesitys olisivat yhdessä siirtäneet tulkinnanvaraisuudet historiaan, johon ne kuuluvat. Nyt perustuslakivaliokunnan mietinnön kompromissina syntyneestä kauneusvirheestä ei saa kehittää uutta ongelmaa.

WikiLeaks-asiakirjojen eräs mielenkiintoisimmista lauseista oli kohta, jossa USA:n suurlähetystö arvioi EU-puheenjohtajakauteen valmistautumista todeten, että ”PM Vanhanen will likely head that team and the presidency of the EU” (pääministeri Vanhanen johtaa todennäköisesti tuota ryhmää ja EU-puheenjohtajuutta).

USA ei siis ollut varma kumpi EU-puheenjohtajuutta johtaa! Täytyy sanoa, että ”ei hyvä”. Mistä tämä tulkinnan epäselvyys oli syntynyt? Historiastako? Puheenjohtajuuden aikana tästä ei ollut epäselvyyttä ja USA:kin varmasti näki, kuka Suomesta johti EU-osallistumista esimerkiksi heinäkuun 2006 G8-kokouksessa.

Perustuslain pitää olla niin selvä, että ulkopuolisetkin tietävät, kenen kanssa EU-asioista keskustellaan – eikä päinvastaisille tulkinnoille jätetä sijaa. Puheenjohtajuuteen valmistautuminen oli myös syy, miksi pääministerille haettiin etukäteistapaamista USA:n kanssa ennen puheenjohtajuuden alkua. Pyyntö toteutui siten moninkertaisena G8-kokouksen yhteydessä.

Jotta rooleista ei tulevaisuudessa syntyisi epäselvyyttä, kannattaa EU-edustautumisessa noudattaa puhdaslinjaisuutta. Tällöin myös ulkomailla tiedetään, kenelle Suomessa soitetaan.

Perustuslakivaliokunta korosti mietinnössään, että hallituksen pitää informoida eduskuntaa paremmin myös presidentin toiminnasta ulkopolitiikassa. Onneksi se ei hyväksynyt ulkoasiainvaliokunnan erityisen tiukkaa ponsiesitystä. Tärkeää on, että eduskunnan valvontaroolia ei muuteta ulkopolitiikan tekijän rooliksi. Presidentti ja hallitus hoitavat ulkopolitiikan.

Kun uuden perustuslain aikana ensimmäisen kerran saadaan hallitukselta selvitystä myös presidentin toimista, ulkoasiainvaliokunta saa siitä perusteen kutsua presidentin kuultavakseen. En usko, että presidentti tulee eduskuntaan, vaan valiokunta saa luultavasti ystävällisen kutsun Tamminiemeen…

Kannattaa varoa, ettei tästä järjestelystä luoda ohituskaistaa presidentille – tai ulkoasiainvaliokunnalle. Parlamentarisoiminen ei tarkoita sitä. Ulkopolitiikan johtaminen on joskus sitä, että kaikista Kekkosenkaan saunakeskusteluista ei tarvitse muita informoida. Vastuussa olevat harkitsevat, mitä ja kenelle kerrotaan.

Muuten olen sitä mieltä, että poliitikkojen on jatkettava säännöllisiä keskusteluja diplomaattien kanssa. Moniarvoista yhteiskuntaamme on vaikea ymmärtää, ellei saa mielipiteittemme kirjosta kattavaa kuvaa.

Kirjoittaja on entinen pääministeri (kesk) ja Perheyritysten liiton toimitusjohtaja.