Pax Americana on jäämässä historiaan

Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteessa alkoi uusi aikakausi 12.–14. helmikuuta 2025.

Presidentti Donald Trump ilmoitti keskiviikkona keskustelleensa puhelimessa Vladimir Putinin kanssa. Trump sanoi sopineensa Putinin kanssa kahdenvälisistä valtiovierailuista ja kertoi heidän aloittavan rauhanneuvottelut. Trump sanoi kertovansa keskustelusta myöhemmin Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille.

Seuraavana päivänä Yhdysvaltojen uusi hallinto kävi esittäytymässä eurooppalaisille. Brysselissä puhunut puolustusministeri Pete Hegseth ilmoitti, että Ukrainan Nato-jäsenyys on poissa pöydältä. Toiveet siitä, että Ukraina voisi saada takaisin vuoden 2014 rajansa olivat Hegsethistä epärealistisia. Puolustusministeri myös sanoi eurooppalaisten olevan tulevaisuudessa suuremmassa vastuussa mantereen puolustuksesta.

Perjantaina J.D. Vance kritisoi Eurooppaa. Varapresidentin mukaan ihmisiä rangaistaan heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan, sananvapaudessa on puutteita ja poliittinen päätöksenteko vaarantaa demokratian. Vance sanoi mantereen olevan sisäisen rappion tiellä, joka on sille suurempi vaara kuin Kiina tai Venäjä.

Kolmen rintaman hyökkäys aiempaa läntistä turvallisuusjärjestelmää sekä eurooppalaista poliittista kulttuuria vastaan ei ollut yllätys. Trump on toistuvasti arvostellut Natoa ja puolustusliiton eurooppalaisia jäsenmaita elämisestä Yhdysvaltojen siivellä.

Tämä linja osaltaan palautti Trumpin Valkoiseen taloon. Hänen äänestäjänsä katsovat Eurooppaa ja näkevät mantereen, joka valittaa Yhdysvalloista joka käänteessä ja vaatii sitä pitämään huolen omista asioistaan. Silti Eurooppa odottaa Yhdysvaltojen ottavan vastuun Euroopan turvallisuudesta ja maksavan sen.

Jostain syystä monet eurooppalaisten julkiset reaktiot Trumpin tiimin lausuntoihin kuulostivat siltä kuin ne olisi kuultu ensimmäistä kertaa. Euroopan olisi pitänyt havahtua jo aikoja sitten amerikkalaisen nykypolitiikan kaoottiseen arvaamattomuuteen

Trumpin puhelu osoittaa, ettei hänen Putin-fanituksensa ole selvästikään ohi. Hän on valmis ohittamaan Yhdysvaltojen perinteiset kumppanit sekä ison osan amerikkalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista koneistoa ja hän tekee sen painottamalla henkilökohtaista diplomatiaa. Hänen julkiset lausuntonsa rauhantahtoisesta Putinista ovat toivottoman naiiveja.

Kannattaa silti muistaa, että puolustusministeri Hegseth ilmaisi Yhdysvaltojen olevan edelleen sitoutunut Natoon sekä puolustusyhteistyöhön Euroopan kanssa. Myös Vancen puheet voi ottaa osana hänen oikeistopopulistista maailmankuvaansa. Trumpilainen oikeisto on keskustellut samoista teemoista jo vuosikausia Yhdysvalloissa. Viesti Euroopalle ei ollut poikkeuksellinen.

Hegsethin puhetta arvostelivat jopa perinteiset republikaanit. Puolustuskysymyksissä aktiivinen senaattori Roger Wicker summasi puheen olleen ”keltanokan virhe” ja sanoi Hegsethin osittain peruneen puheitaan jo seuraavana päivänä. Hurjasta vauhdistaan huolimatta Trumpin hallinto on vielä oppimisvaiheessa.

Trumpin toinen kausi lähti laukkaan heti alkumetreillä. Hallinto liikkui liian nopeasti jopa itselleen. Trump on itsekin vetänyt takaisin dramaattisia lausuntojaan tuontitulleista ja liittovaltion kulujen leikkaamisesta. Hän haluaa edelleen pysyä otsikoissa, mutta osaa myös lukea pörssikursseja ja kuulostella poliittista suosiotaan herkällä korvalla.

Vanhan ohjeen mukaan Trump kannattaa ottaa vakavasti mutta ei kirjaimellisesti. Jokaisen yksittäisen lausunnon ottaminen tosissaan johtaa vain jatkuvaan ylireagoimiseen. Silloin iso kuva katoaa jatkuvaan emotionaaliseen hälinään.

Iso kuva on silti selkeä. Yhdysvallat on muuttunut ja Euroopan on kannettava huomattavasti isompi vastuu länsiliittoutuman puolustuksesta. Pax Americana näkyy pian enää taustapeilissä. Ehkä Trumpin tiimin kärkevät puheet olivat tarpeen mantereen politiikkojen lopulliseksi herättämiseksi.