Luomutuotanto voi kiihdyttää luontokatoa

Petri Pöntisen mielenkiintoinen artikkeli (SK 35/2023) käsitteli erityisesti suomalaista luomutuotantoa. Kotimaisten maataloustuottajien ääni kuului jutussa kiitettävästi, mutta yksi luomutuotantoon suuremmassa mittakaavassa liittyvä keskeinen problematiikka saattoi jäädä lukijalta hieman katveeseen, vaikka se oli rivien väleissä mukana.

Kuten Pöntinen kirjoittaa, luomu­tuotanto vaatii samansuuruisen sadon tuottaakseen selvästi suuremman viljeltävän pinta-alan kuin kemiallisiin lannoitteisiin ja torjunta-aineisiin nojaava niin sanottu moderni tehoviljely. Tekstissä mainitaan samalta alalta saatavan sadon jäävän luomutuotannossa keskimäärin kolmanneksen pienemmäksi. Samaan aikaan tiedetään maapallon väkiluvun yhä kasvavan, minkä lisäksi globaalisti lähes kaikki käyttökelpoinen viljelysmaa on jo käytössä ja uutta viljelyalaa on saatavilla lähinnä vain kaatamalla sademetsiä Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.

Näihin seikkoihin nähden on vähintään kyseenalainen väite, että luomutuotannon lisäämisellä – joka samalla tarkoittaisi huomattavaa viljelyalan kasvattamista – olisi enemmän valtteja kuin koskaan luontokadon ja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Tätä ei saisi luomukeskustelussa jättää huomiotta. 

Matias Mikkola

Kemi