Nyt se on päätetty!
Vuodessa on kadonnut joka kymmenes luomutila. Yksi luopujista on Haaralan suuri viljatila. ”Luomussa ei saa toimia luonnon ehdoin”, isäntä Ari Vappula sanoo.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Ilmoitus tuli vappuna, työväen juhlapäivänä. Isäntä Ari Vappula julkaisi Haaralan luomutilan Youtube-kanavalla videon, joka oli otsikoitu: Nyt se on päätetty!
Ollaan pidetty se vähän niin kuin piilossa, hän aloitti. Sitten seurasi varttitunnin monologi. Vappula perusteli rauhallisesti, miksi 411 hehtaarin viljatila palaa yhdeksän vuoden jälkeen luomusta takaisin tavanomaiseen tuotantoon.
Etukäteen palaute jännitti.
Leimataanko Vappula ja hänen vaimonsa Satu Harden epäonnistujiksi? Tai jopa pettureiksi, luomuluopioiksi?
Video keräsi lähes 35 000 katselua, 158 kommenttia ja 801 peukkua. Ei yhtään peukkua alaspäin, ei yhtään negatiivista palautetta.
Kolme ja puoli kuukautta myöhemmin, elokuun puolivälissä, Vappula esittelee pihamaalla erikoista työkonetta. Se muistuttaa kapeille, suurille renkaille nostettua jättiläismäistä kovakuoriaista.
”Ainoa uusi investointi”, isäntä sanoo.
Kone on ajettava ruisku. Sen levittämillä kasvinsuojeluaineilla torjutaan tauteja, tuholaisia ja rikkaruohoja.
Arvokkainta luomussa on se mitä siinä ei ole.
Ei kemiallisia kasvinsuojeluaineita, ei keinolannoitteita eikä geenimuuntelua. Ei häkkejä eikä runsasta lääkintää eläimille. Ei synteettisiä väri- ja makeutusaineita, ei fosfaatteja eikä natriumglutamaattia, yleistä aromivahvennetta.
Luomu on aidointa ruokaa.
Niin todetaan luomua edistävän Pro Luomun kotisivuilla. Luomutuottaja kuvataan nykyajan rocktähdeksi, joka yhdistää uuden osaamisen ja fiksun tuottamisen.
Oppiminen kiehtoi myös Haaralan tilalla Orimattilassa, kun pellot siirtyivät luomuun. Vappula ja Harden kokivat ja näkivät kasvun vuodet. Oli kiinnostusta ja innostusta pellolta pöytään. Luomu löysi yli puoli miljoonaa uutta kuluttajaa, vienti maailmalle veti, luomupeltojen osuus kasvoi 15 prosenttiin Suomessa.
Luomutilojen määrä ylitti 5 000:n rajan vuonna 2018. Sitten kehitys pysähtyi. Vanhoja maatiloja lopetti vähän enemmän kuin uusia aloitti. Vuonna 2023 koitti jyrkkä pudotus: joka kymmenes luomutila luopui luomusta, joukossa Haarala. Samalla luomupeltojen hehtaarit laskivat selvästi.
EU:lla – ja Suomella – on kunniahimoinen tavoite: joka neljäs peltohehtaari luomussa vuonna 2030.
Ruokaviraston erityisasiantuntija Sampsa Heinonen on tehnyt karkean laskelman. Suomessa tarvittaisiin joka vuosi 500 luomutilaa lisää, jotta päämäärä toteutuisi.
Tavoite on karkaamassa, Heinonen myöntää.
Suomessa on tuotettu haamuluomua.
Pitkään sallittiin, että kotieläintila kasvatti pelloilla luomuviljaa ja -nurmea mutta syötti ne rehuna tavanomaisesti tuotetuille eläimille. Peltohehtaareista maksettiin luomutuet. Ympäristöystävällinen viljely paransi maiden kasvukuntoa, mutta kauppoihin ei päätynyt kiloakaan luomumaitoa tai -lihaa.
Nyt maa- ja metsätalousministeriö on asettanut tiukan ehdon sekatiloille.
Joka vuosi osa luomukasvien sadosta on myytävä. Velvoitteesta voi vapautua siirtämällä omat eläimet luomuun tai myymällä puolet rehuista luomukotieläintilalle. Pyrkimys on lisätä luomutuotteita markkinoille.
Myyntikasvivelvoite on johtanut lakkautusaaltoon Itä-Suomessa.
Karjatalousvaltaisessa Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa on paljon sekatiloja: pellot luomussa, eläimet eivät. Tänä vuonna joka viides luomutila on poistanut pellot luomusta. Luomuviljan myynti ei ole usein järkevää. Jos satoa on pakko kaupata, omille eläimille ei riitä rehu.
Eteläisessä Suomessa luomusta on poistunut suuria viljatilallisia.
Vuonna 2017 vihtiläinen Niko Ahlqvist siirsi 1 500 hehtaaria tavanomaisesta luomuun. Vuonna 2020 hän vannoi luomun nimeen: ”En todellakaan vaihtaisi takaisin”. Mieli oli muuttunut vuonna 2021: ”Tervetuloa vetämään samaa rekeä.” Vuonna 2023 hän purki luomusitoumuksen. ”Oli helppo todeta, että tämä on nyt tässä.”
Haaralan tila Orimattilassa päätyi samaan ratkaisuun. Myös useita viljelijätuttuja lähitienoolta luopui luomusta.
Ei ollut yhtä syytä päätöksille. Oli kertynyt vyyhti, syiden kimppu.
Kolme viikkoa vielä. Sitten tähkät ovat tuleentuneet, siemenet riittävän kovia puitaviksi.
Ari Vappula tutkailee vehnävainiota, 18 hehtaarin lohkoa. Keväällä kylvölannoitus, kesällä kaksi keinolannoitusta lisää, typpiliuosta. Yksi ruiskutus kasvinsuojeluaineella rikkaruohoja vastaan.
Pelto näyttää kauttaaltaan tasalaatuiselta, kuin Elovena-mainoksessa.
”Luomusilmin tää on aivan loistava!”
Siellä täällä näkyy yksittäisiä puna- ja keltakukkaisia kasveja. Ohdakkeet ja valvatit ovat muistoja luomuvuosilta.
Haaralan tilalla hävittiin taistelu kestorikkaruohoille.
Luomusato jää keskimäärin kolmanneksen tavanomaista satoa pienemmäksi, koska kasvinsuojeluaineita ja keinolannoitteita ei käytetä.
Haaralan tilan satotavoite luomussa oli maltillinen, 3 000 kiloa hehtaarille. Oli onnistumisia, hyviä vuosia ja hyviä lohkoja. Mutta pahimmillaan puimuriin pilkotti maa. Heikoilla lohkoilla hehtaarisato kutistui tuhanteen kiloon.
Arkkivihollisena kukki ohdake.
Kamppailu kestorikkaruohon kanssa oli tasapainoilua. Paljon oli kiinni luonnosta. Suosiko maan lämpötila ja kosteus keväällä ohdaketta vai apiloita, rikkaruohoja tukahduttavia viljan aluskasveja? Vaadittiin myös osaamista. Onnistuiko mekaaninen kuritus, maan muokkaus? Riehaantuneet ohdakkeet saattoivat tuhota puolet sadosta. Myös työ ja kustannukset lisääntyivät, sillä myllyyn kelpaavat jyvät oli puhdistettava.
Vaihto viljasta öljy- ja palkokasveihin oli sekin riskialtista ilman torjunta-aineita.
Satu Harden muistaa, miten perhoset, gammayökköset, iskivät kesällä 2018. Luomurypsiä ja -härkäpapua kasvoi noin 60 hehtaarilla. Tilalla ei ehditty käyttää biologista torjuntaa.
”Gammayökköset söivät kaiken viikossa.”
Luomussa on pakollinen viljelykierto. Syväjuurisilla kasveilla parannetaan maankuntoa, apilanurmella ja palkokasveilla sidotaan ilmasta maahan kasvien tärkeintä ravinnetta typpeä.
Haaralan tilalla pyrittiin aitoon luomuun. Annetaan luonnon hoitaa maa ja säästetään samalla kustannuksissa, orgaanisissa lannoitteissa.
”Tää oli meidän alkuvuosien idealistinen ajatus”, Harden sanoo.
Todellisuus paljastui, kun typpeä sitovat härkäpavut epäonnistuivat. Lopulta tilalle ostettiin orgaanisia lannoitteita. Sadot kyllä paranivat mutta kannattavuus heikkeni.
Luomu vaatii enemmän ammattitaitoa kuin tavanomainen viljely, Ari Vappula myöntää. On tunnettava omat maat läpikotoisin. Se vaatii tietoa ja aikaa, paljon jalkatyötä ja tarkkailua pelloilla.
”Huonoista sadoista 60 prosenttia on ollut omaa virhettä, 40 prosenttia on johtunut säästä.”
Vappula kritisoi myös luomujärjestelmää. Viljelykierto on kuin kiveen hakattu. Nurmien ja viljojen vaihtelua on noudatettava, vaikka sääolot eri lohkoilla vaihtelevat kasvukaudesta toiseen.
”Luomussa ei saa mennä luonnonmukaisesti, toimia luonnon ehdoilla.”
Luomu on ruoantuotannon laatujärjestelmä. Kaikki on tiukasti säädeltyä, sallituista siemenistä elintarvikkeiden lisäaineisiin. Valvonnalla varmistetaan, että kuluttajia ei huijata kaupassa.
Luomutuottajille kontrolli tarkoittaa tarkastusrumbaa ja paperisotaa.
Kyselyissä viljelijät nimeävät kaksi syytä yli muiden, miksi eivät siirry luomuun: tiukat säädökset ja rikkakasviongelmat. Maan suurin viljanviljelijä törmäsi luomussa molempiin. Niko Ahlqvist menetti vajaan 200 000 euron tuet. Perustelu: liian harvaan kylvetty herne, liikaa rikkakasveja.
Klassinen kiista on, tulkitsevatko eri ely-keskukset, valvovat viranomaiset, eri tavalla säädöksiä.
Kentällä koetaan myös valvonnan ilmapiirin muuttuneen, sanoo luomutuottajia edustavan Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri. Kun tarkastajien asenne oli ennen ”auttava ja neuvova”, niin nyt se on ”valvova ja kyttäävä”.
Valvojien on todennettava yhä tarkemmin – ja yhä enemmän. Joka kerta on tarkastettava tuotettujen ja myytyjen tase sekä tehtävä yhden tuote-erän jäljitys. Yllätystarkastuksia on lisätty, tarkastusmaksuja nostettu. EU-komissio valmistelee jatkuvasti yksityiskohtaisempia vaatimuksia.
Ruokaviraston erityisasiantuntija Sampsa Heinonen muistuttaa, että jotain on karsittukin. Suomen aloitteesta osa luomutiloista saa helpotusta tarkastuksiin, jos on toiminut nuhteetta kolme vuotta. Mutta kokonaisuus ei muuksi muutu: luomubyrokratian kasvaa nopeammin kuin sitä ehditään purkaa.
Luomu mainittiin ennätyksellisen usein Sanna Marinin vasemmistohallituksen ohjelmassa. Silti byrokratia lisääntyi, tukiehdot heikkenivät, Luomuliiton Rännäri sanoo. Petteri Orpon oikeistohallitus ei ole kirjannut luomua ohjelmaan lainkaan, ensi kertaa sitten vuoden 1995.
Luomutuottajien toive on hallituksen lupauksessa purkaa sääntelyä.
Hallitusohjelman mukaan maatalouden tukijärjestelmää on ”kehitettävä ja yksinkertaistettava” ja vähennettävä ”päällekkäistä valvontaa”.
Neljä tarkastusta vuonna 2022. Kilolleen tarkka kirjanpito sadosta, varastosta ja myynnistä. Paperistressin takia Ari Vappula ei menettänyt yöuniaan, luopunut luomusta.
Luomuviljan markkinat muuttuivat sumuiseksi, tulevaisuus liian epävarmaksi.
Luomukaurasta ja tavallisesta kaurasta maksetaan yhtä paljon, 220 euroa tonnilta. Hintaeron pitäisi olla vähintään sata euroa, sillä viljelykierron takia luomussa kolmannes pelloista on pidettävä nurmella, pois tuotannosta.
Luomuviljan kauppa reagoi herkästi sään vaihteluihin.
Kun seuraa pari huonoa kesää, hinta pomppaa niukkuuden takia. Hinta valahtaa, kun korjataan ennätyssato kuten viime kesänä.
Haaralan luomutila oli suurten myllyjen sopimusasiakas. Useana vuonna kaikki erät päätyivät vientiin jauhoina ja hiutaleina. Hinta oli vakaa, päälle maksettiin vientilisä.
Mutta enää edes maailmalta ei saa kunnon luomukorvausta.
”Keskusteluista teollisuuden kanssa luimme rivien välistä, että tämä tilanne ei ole yhden vuoden juttu.”
Notkahtanut kysyntä saattaa elpyä. Mutta tärkeässä vientimaassa Saksassa on opittu viljelemään ja jalostamaan luomukauraa. Jos Eurooppa ei vedä, suomalainen viljelijä on pulassa: luomuvilja ei mahdu kotimaan laareihin.
Haaralassa, päätoimisella viljatilalla, luomua on viljelty bisneksen, ”ei ideologian takia”. On yritetty pyörittää kannattavaa yritystä, ei päästä eroon torjunta-aineista ja keinolannoitteista.
Vappula uskoo, että monella muullakin suurella luomuviljatilalla tehdään lähivuosina tarkkoja laskelmia.
”Mun paha pelko on, että luomu alkaa hiipua.”
Maito on suomalaisten suosituin luomutuote.
Navetoissa taloudellinen tilanne on silti yhtä vaikea kuin pelloilla. Tuottajalle maksettu luomulisä, 20 senttiä litralta, on pienentynyt kolmasosaan. Valio on kerännyt luomutuen kaikilta maitotiloilta. Anteliaat ajat ovat ohi, sillä luomu ei tuota meijerijätille lisäarvoa entiseen malliin.
Luomun on oltava ”kannattavaa koko ketjulle”, sanoo kategoriapäällikkö Mirva Tollet.
Luomulehmiä lypsetään vajaalla sadalla Valion tilalla, parikymmentä navettaa on karsiutunut pois. Kysynnän hiivuttua lisämaidolle ei ole tarvetta. Luomumaidon ydinalueelta Etelä-Pohjanmaalta viestitetään: uusia tuottajia ei oteta rinkiin.
Osa luomusta päätyy tavanomaiseksi maidoksi. Tuotannon häntiä, Valion Tollet sanoo. Tarkkoja lukuja ei paljasteta.
Lehmät lypsävät vuoden jokaisena päivänä, mutta luomumaidon kysyntä vaihtelee sesongeittain. Valio on kehittänyt viennistä varaventtiiliä ja kannattavaa liiketoimintaa. Maidosta on jalostettu paremmin säilyviä tuotteita: luomukermaa ja -jogurttia Ruotsiin, luomumaitojauhetta Kiinaan.
Kotimaassa koulut ja päiväkodit ovat vauhdittaneet ”tosi merkittävästi” kulutuksen kasvua. EU:n tukemaa luomumaitoa juodaan kolme miljoonaa litraa vuodessa.
Marketeissa luomun myynti takkuaa. Valikoima on valtava, kasvimaidoista erikoismaitoihin. Luomutilallisia ärsyttää, että meijerit, myös Valio, ovat markkinoineet näkyvästi vapaan lehmän maitoa. Ostajan pää on pyörällä: miten luomu eroaa vapaan lehmän maidosta?
Luomussa lypsylehmille taataan lajityypillinen käyttäytyminen, laiduntaminen. Vapaan lehmän maitoa lypsävät eläimet saavat liikkua vapaasti sisällä, pihatossa. Valion vastuullisuuslisä kannustaa laiduntamiseen.
Mutta ulos kaikki vapaat lehmät eivät pääse.
Vuonna 2022 luomuruoan myynti putosi lähes kymmenellä prosentilla.
Realistinen selitys: Kallistunut ruoka on siirtänyt ostoksia luomusta halvempiin tuotteisiin. Kun inflaatio hellittää, suomalaiset suosivat taas luomuleipää, -maitoa ja -vihanneksia.
Inhorealistinen selitys: Luomun kultaiset vuodet ovat takanapäin. Myynti mataa kahdessa prosentissa ostoskorista, valikoima ja näkyvyys myymälöissä ovat heikentyneet.
Kauppias Hannu Aaltonen johtaa Kupittaan Citymarkettia, maan toiseksi suurinta ruokakauppaa. Turussa käänne tapahtui viisi vuotta sitten. Tuotteita jäi hyllyihin, tarjontaa supistettiin. Luomulihaa taas oli vaikea saada säännöllisesti myyntitiskiin. Enää asiakkaat eivät edes puhua luomusta, Aaltonen sanoo, ”siihen on jotenkin turruttu”.
Eniten myydään kaukohedelmiä, banaaneja.
Luomulla olisi enemmän valtteja kuin koskaan. Sen menetelmin viljelijä torjuu luontokatoa ja ilmastonmuutosta. Omavaraisuus ja huoltovarmuus vahvistuvat, kun fossiilisia tuontilannoitteita korvataan typensitojakasveilla.
Kaupassa argumentit eivät pure, ainakaan vielä.
Hiiliviljely tai typensidonta ovat kaukana ”ruokaa ostavan rouva Putkosen” arjesta, Aaltonen sanoo. Luomun ohi on ajanut lähiruoka, kotiseudun leipä, perunat ja liha.
Pro Luomun mukaan luomussa on yhä paljon kasvun varaa. Tanskassa ammattikeittiöiden raaka-aineksista 60 prosenttia on luomua, Kööpenhaminassa jo 90 prosenttia. Kun oppilaitoksissa ja lounasravintoloissa tarjotaan luomua, sitä ostetaan myös kaupoista kotiin. Suomessa luomun osuus julkisissa ruokaloissa on keskimäärin kuusi prosenttia.
Kaksi miljoonaa suomalaista hankkii vähintään kerran kuussa luomua. Mutta arkiruokaa se on vain pienelle piirille. Yliopistokaupunkien koulutetut lapsiperheet ostavat valtaosan luonnonmukaisesti tuotetuista elintarvikkeista.
Hyvätuloisilla vanhemmilla on varaa ostaa lapsilleen puhtainta ruokaa.
Melkein luomua. Tällä argumentilla suomalaisen ruoan arvoa on nostettu niin kotimaassa kuin ulkomailla. Vielä suorempi väite: suomalainen ruoka on puhtaampaa kuin keskieurooppalainen luomu. Luomun vähättely on näkynyt vastakkainasetteluna.
Ari Vappula tuntee viljelijäkentän ääripäät: luomua vastustetaan ja puolustetaan intohimoisesti.
Nyt Haaralan tilalla yritetään kompromissia.
”Me lähdemme hybridiviljelyyn.”
Hybridi tarkoittaa, että luomusta ja tavanomaisesta viljelystä hyödynnetään parhaat puolet.
Typpeä sitova apilanurmi jää kiertoon, orgaanisia lannoitteita käytetään tarvittaessa, huonoja lohkoja parannetaan saneeraajakasveilla kuten syysrypsillä. Maan peittävillä syysviljoilla estetään ravinnevalumia, suorakylvöä suositaan ja torjunta-aineita käytetään täsmäruiskutuksin.
”Ruisku on meille yksi väline työkalupakissa, keino hallita satoriskejä.”
Pellosta nousee maakellarin tuoksu, terveen maan merkki.
Haaralan tilan työntekijä ajaa järeää traktoria, joka vetää perässään lautasmuokkainta. Nurmi käännetään kolmesti, sitten siihen kylvetään syysvilja.
Tilalla on sopimus viljanostaja Lantmännen Agron kanssa: viljelyala 70 hehtaaria, lohkojen keskelle kukkivia kaistoja pölyttäjille. Lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita vain tarpeen mukaan, työkoneisiin biopolttoaineita.
Vappula katsoo pölisevälle pellolle.
”Siihen tulee ilmastoruista.”
Lantmännen Agron ilmastoruis on yksi esimerkki, miten tavanomainen viljely lähenee luomutuotantoa. EU:n maatalouspolitiikkaa on muutettu hiljan samaan suuntaan. On kehitetty tukia viljelijöille, jotka haluavat edistää pelloillaan monimuotoisuutta ja torjua ilmastonmuutosta.
Ottaako luomutuen ja byrokratiaviidakon vai viherryttämistuen ja vähemmän sääntelyä?
Sitä kysymystä moni luomussa jatkava tuottaja miettii.
Ari Vappula tunnustaa, että Haaralan tila oli luomussa yksipuolinen. Viljelykierrossa oli kauraa, vehnää ja nurmea. Tuttu viljelijä oli monipuolisimpi perinteisessä tuotannossa, niin kasvien valinnoissa kuin viljelymenetelmissä.
Nyt Haaralassa vannotaan ilmastoviljelyyn. Paluu luomuun ei ole ajankohtainen mutta ei myöskään poissuljettu.
”Meidät ajaisi takaisin markkinat. Se että luomulle olisi taas kysyntää.”
Pörinä yltyy metsänreunassa.
Seitsemässä pesässä on satojatuhansia asukkaita, mehiläisiä. Metsä tarjoaa suojaa ja läheinen hakkuuaukea horsmien siitepölyä. Peltojen reunat kasvavat pajuja, ruokaa nekin.
Satu Harden hoitaa Haaralan tilan mehiläistarhoja. Pian kesän kilometrit ovat täynnä, siivekkäiden lennot lennetty.
Aiemmin myös hunaja oli luomua. Se ihmetytti ostajia. Miten luomuhunaja eroaa tavanomaisesta? Miten varmistatte, että mehiläiset käyvät vain luomupelloissa?
Ei tietysti mitenkään. Mutta sääntöjä oli noudattava. Yksi vaatimus oli luomusokerin käyttö. Välillä sitä piti ostaa Brasiliasta asti, kun kotimaasta ei saanut.
Tänä kesänä Haaralan hunaja myydään tavanomaisena, mehiläisille tarjotaan perussokeria.
Viljelijäperhe on luopunut luomusta myös omassa ruokapöydässä. Luomumaito urheileville pojille tuli kalliiksi, luomuleipää ei löytynyt lähikaupasta. Nykyisin myös aamupuuro keitetään normaaleista kaurahiutaleista. Vain ulkomailta tuotavat viinirypäleet ja valkosipulit ostetaan luomuna.
Niiden perinteisessä viljelyssä käytetään runsaasti torjunta-aineita.
Muut haastateltavat: Pro Luomun toiminnanjohtaja Aura Lamminparras, Fazer Myllynviljanhankintajohtaja Tero Hirvi, Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen, Pro Agrian luomun erityisasiantuntija Pirkko Tuominen ja luomuasiantuntija Pekka Terhemaa sekä Pro Agrian kotieläintuotannon asiantuntija, Luomuliiton varapuheenjohtaja Tiina Peltonen.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa