Lukijoilta: Digipalvelujen ongelmien ydin on niiden laatijoiden kyvyttömyys laatia ymmärrettäviä ohjelmia

Sairaaloissa epäkelpojen digiohjelmien korjaaminen nieli valtavat voimavarat, kirjoittaa Kimmo Lehtimäki.

Profiilikuva
Lukijalta
Teksti
Lukijalta

Johtava asiantuntija Minna Piiraisen kirjoitus Kirjeitä-palstalla (SK 51–52/2023) hämmästytti. Piiraisen mukaan vanhuksilla on digiasioissa vaikeuksia, koska he eivät riittävästi tunne digitukipalveluja. Viranomaiset ovat velvoitettuja järjestämään niitä. Piirainen on ilahtunut, että nuoremmat ovat näin saaneet uuden tavan auttaa vanhuksiaan.

Toimin 1987–2012 yliopistosairaalassa alani ylilääkärinä. Olen elänyt ajan, jolloin digitalisointi valtasi sairaalamaailman. Siitä saatiin etujakin, mutta epäkelpojen digiohjelmien korjaaminen nieli valtavat voimavarat.

Tuon kokemuksen ja laajan kirjoitusharrastukseni myötä väitän omaavani melko hyvät digivalmiudet. Siitä huolimatta digitaalisten palvelujen käyttöyritykseni päätyvät usein umpikujaan. Ohjelmat ovat liian monimutkaisia ja ilman erityistuntemusta mahdottomia viedä läpi. Käyttäjän edellytetään hallitsevan ohjelman tekijöiden ajatustenkulun. Omalla logiikalla etenemisvaihtoehtoa on mahdotonta päätellä. Käsitteiden nimikkeitä vaihdellaan pitkin ohjelmia. Juuri koskaan ei ole tarjolla ohjeklikkausta. Sivustoilta ei löydy puhelinnumeroa, sähköpostiosoitetta tai muuta linkkiä, mistä neuvoa voisi kysyä.

Piirainen ei täsmennä, mitä ovat ne digituet, joita vanhukset eivät tunne. Tuet eivät kuitenkaan ole ongelman ydin. Ydin on palvelujen laatijoiden kyvyttömyys laatia ohjelmia, joita vanhuksetkin kykenisivät ilman neuvontaa hallitsemaan. 

Kimmo Lehtimäki

Tampere