Lukijoilta: Äänikirja on yksi hienoimmista viihteen ja itseopiskelun muodoista

Sosiaalinen ihminen saa äänikirjan lukijan äänestä parhaimmillaan turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tuomaa lohtua.

Profiilikuva
Kirjeitä
Teksti
maija karvonen

Puheenvuorossa ”Kirjan käy todennäköisesti huonosti, kun äänikirja syrjäyttää paperikirjan” (SK 24/2022) oli hätiköityjä johtopäätöksiä äänikirjan vaikutuksista.

Asia ei ole mustavalkoinen. Vaikka kirjan kuuntelijalla ei ole käsissään läsnäoloa lisäävää paperinippua, ei uusi formaatti tuhoa ikivanhaa sivistyksen lähdettä. Eikä vanhan olemassaolo kumoa tarvetta uusille muodoille.

Kouluissa on kyllä tarpeen pysyä valppaina, jotta lukutaito säilyisi ja jotta niissä yhä kehitettäisiin keskittymis- ja oppimiskykyä, jota omin silmin lukeminen ja omin käsin kirjoittaminen edistävät.

Äänikirjat ovat yksi hienoimmista ja suosituimmista viihteen ja itseopiskelun muodoista. Miten moni kotona hiljaisuudessa päivänsä viettävä, tiskaava, lenkkeilevä ja paljon matkustava saakaan mieltä kohottavaa viihdettä, mielikuvitusta ravitsevaa herkkua ja älyä haastavia teorioita, kun rutiininomaisen tekemisen ohessa mukana kulkee silmät ja kädet vapaiksi jättävä äänikirja?

Kiinnostavat kirjat kyllä kuunnellaan loppuun. Kuuntelu ei ole varsinaisesti hitaampaa, kun monia kirjallisuuden muotoja pystyy kuuntelemaan nopeutetusti. Sosiaalinen ihminen saa paitsi kirjailijan, myös äänikirjan lukijan äänestä parhaimmillaan turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tuomaa lohtua ja iloa.