1950-luvun Markut

1 MIN

Artikkelissa ”Nimeni on Markku” (SK 21/2024) kerrotaan, että 1950-luvun alussa elettiin Markkujen kultakautta. Nimi oli suosituin neljä vuotta peräkkäin.

Koulumme rehtori, sodassa ollut mies, kertoi jollain tunnilla meille 50-luvun oppikoululaisille antaneensa pojalleen nimen Markku V.A. Koskenniemen runon Vanha Markku mukaan.

Runo alkaa: ”Synkkä vieras oli maassa käynyt / tuttu vanhastaan ja aina uusi / tuskaa, kuolemaa ja tulta kylväin: / sota oli käynyt yli Suomen.” Keväällä vuosia kestäneen sodan jälkeen vanha Markku, ”yksin perhekunnastansa eloon jäänyt”, palaa piilopirtistään ja näkee hävitetyn kylän. Markku on elämänhalunsa menettänyt, mutta sitten hänen luokseen juoksee pieni poika, jolla on kädessään rukiin siemeniä, joita hän pureskelee ja ojentaa myös Markulle.

”Luojan ihme – puhtahinta viljaa! / Nosti Markku polvellensa pojan. / Tunsi vielä lämmön veressänsä. / Viel’ ei ollut kaikki toivo mennyt. / Oli siemen, oli lapsi vielä.”

Luulen, ettei rehtorimme ollut ainoa, jonka nimenvalintaan Koskenniemen runo oli vaikuttanut. ”Vanha Markku” oli 1950-luvulla suosittu lausuntanumero nuoriso- ja raittiusseurojen iltamissa.

Ymmärsin rehtorimme puheista, että Koskenniemen runossa kaksi kertaa esiintyvä säe ”Oli siemen, oli lapsi vielä” antoi sodan kokeneille vanhemmille tulevaisuudenuskoa. 

Ulpu Kronlund

Hyvinkää