Lukijat haluavat muotilehdistä sitä, mitä ei saa blogeista: hiplailtavaa

Profiilikuva
Bonnier
Teksti
Laura Koljonen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Se, joka on käynyt asuntomessuilla, tietää, ettei stailatuista rakennuksista löydy sellaisia muinaisjäänteitä kuin kirjahyllyt. Paheksuntaa on herättänyt se, että olohuoneen kunniapaikalla onkin 52-tuumainen taulutelevisio. Apua, ihmiset eivät enää lue kirjoja!

Höh, kyse on vain siitä, että sisustajat uskovat sähköiseen tulevaisuuteen. Kirjojen ounastellaan siirtyvän kokonaan sähköiseen muotoon, samoin musiikin. Tulevaisuuden olohuoneen nurkassa ei todellakaan pölyty metrikaupalla niteitä.

Muutos tuskin tapahtuu parissa vuodessa, vaikka uudesta teknologiasta vauhkoontuneet ovat visioineet koko maailman sähköiseksi ihan parin vuoden päähän. Kuinkahan monessa Media murroksessa -seminaarissa olen itsekin istunut kuuntelemassa, kuinka printti ja perinteinen kirja kuolevat lähitulevaisuudessa.

Omat ilkikuriset terveisensä printin kuolema -keskusteluun lähetti muotilehti Vogue. Se ilmoitti, että syyskuun muotinumeron Yhdysvaltojen painos on suurin koskaan julkaistu aikakauslehti. Sivuja 916, niistä mainoksia useita satoja sivuja, painoa vaatimattomat kaksi kiloa.

Tietenkin Vogue on aivan äärimmäinen esimerkki.

Mutta eivät perinteisetkään lehtitalot ole siirtämässä kaikkea materiaalia digitaaliseksi. Samaan aikaan, kun mediasta on saanut lukea useiden lehtitalojen yt-neuvotteluista, Bonnier Publications julkaisee ensi viikolla uuden lehden, Costumen. Voguen tavoin se keskittyy muotiin.

Bonnier on laskenut, että muotiin painottuvien kotimaisten aikakauslehtien, kuten Olivian (Bonnier), Glorian (Sanoma Magazines Finland) ja Ellen (Aller), markkinoille mahtuu vielä yksi puhdas muotijulkaisu. Siitäkin huolimatta, että edellä mainittujen lisäksi muotia on lähes jokaisessa naisille suunnatussa aikakauslehdessä.

Bonnierin mukaan ”Costume on brändi muodin suurkuluttajille, muotifriikeille ja ’fashionistoille'”. Luulisi, että juuri kyseinen, ilmeisen nuori, lukijakunta olisi siirtynyt verkkoon, jossa joka toisella muodin harrastajalla on oma muotibloginsa.

Lukijat kuitenkin haluavat muotilehdistä sitä, mitä ei saa blogeista: hiplailtavaa. Eikä ihme, sillä vaikka muodista ei välittäisikään, edellisen sesongin legginsseihinkin jämähtänyt näkee, että jutut on tehty pieteetillä ja kuvat ovat huikeita.

Kuinka moni perinteinen printtilehti voi kehuskella jommallakummalla edellä mainituista? Ja miksiköhän?