Kaltaisia sisältöjä

Profiilikuva
media
Teksti
Vappu Kaarenoja
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kaupallisten medioiden edunvalvoja Medialiitto tuskin odotti tällaista lopputulosta, kun se kanteli Euroopan unionille viisi vuotta sitten.

Suomalaisvirkamiehet ja komission virkamiehet puntaroivat, rikkovatko Ylen ”sanoma- tai aikakauslehden kaltaiset sisällöt” unionin valtiontukisääntelyä.

Puntaroinnin seurauksena hallitus uudisti Yle-lain.

Laki tuli voimaan elokuussa. Nyt Ylen täytyy lisätä useimpiin verkossa julkaistaviin teksteihin video- tai ääniklippi.

Klippien lisäily Ylen nettijuttuihin ei taida lisätä kaupallisten medioiden tuloja. Mutta näin saadaan Yle-pykälät EU:n valtiontukisääntelyn mukaisiksi, ”lehden kaltaisista sisällöistä” tulee ilmeisesti vähemmän lehden kaltaisia.

EU sallii kilpailua mahdollisesti vääristävän tuen nimenomaan liikkuvaan kuvaan ja ääneen liittyvälle sisällölle. Teksteille ei.

Miksei?

Kun EU ja sen valtiontukisäännökset syntyivät, Euroopassa oli jo lupamaksurahoilla pyöriviä radio- ja televisiokanavia.

1990-luvulla kaupallinen televisio- ja radiotoiminta laajentui. Kaupalliset kanavat alkoivat tehtailla kanteluita EU:lle.

Julkisilla rahoilla pyörivät kanavat rikkovat EU:n kilpailulakeja, ne argumentoivat. Ja olivat oikeassa.

EU-maat eivät kuitenkaan halunneet luopua yleis­radioistaan. Niinpä vuonna 1997 allekirjoitettiin Amsterdamin pöytäkirja. Siinä sovittiin, että yleisradiot ovat poikkeus säännöstä. Niitä saa pyörittää verovaroin, vaikka se vääristäisi kilpailua.

Pöytäkirjan allekirjoittamiseen aikaan ei ollut julkisesti rahoitettuja lehtiä, joita olisi erityisesti haluttu suojella. Teksteille ei tullut muodostettua samanlaista suojaa kuin radiolle ja televisiolle.

Ehkä Yle-lain sijaan olisi pitänyt päivittää Amsterdamin pöytäkirja – purkaa keinotekoinen jaottelu audiovisuaalisiin sisältöihin ja teksteihin.

Kaupallisten televisiokanavien kantelut synnyttivät Amsterdamin pöytäkirjan, luvan tukea yleisradiotoimintaa. Olisi hupaisa lopputulema, jos lehtien kanteluiden takia päädyttäisiin laajentamaan yleisradioiden tonttia, sallimaan niille ”lehtien kaltainen sisältö”.