Laadusta pitää maksaa - netissäkin

Profiilikuva
internet
Teksti
Netta Vuorinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Arvostettu brittilehti The Times muutti verkkoversionsa alkukesästä maksulliseksi. Kilpailija The Guardianin tutkimuksen mukaan lehti menetti parissa kuukaudessa lähes 90 prosenttia nettilukijoistaan.

Miksi kolmen euron viikkomaksu kirpaisi niin paljon, vaikka vastineena on jatkuvasti päivittyvä, paperilehteä monin verroin laajempi paketti arkistoineen? Hintakaan ei päätä huimaa, jos verrataan perinteiseen printtituotteeseen.

Esimerkiksi yksi Helsingin Sanomien irtonumero maksaa kolme euroa sekin, kestotilaus taas reilut viisi euroa viikossa.

Konsulttijätti KPMG:n teettämän tutkimuksen mukaan noin puolet briteistä suhtautuu varsin myönteisesti esimerkiksi maksullisiin nettipeleihin.

Verkkokauppa kasvaa myös Suomessa huimaa vauhtia. Posten Norden selvitti, että viime vuonna rahaa paloi 1,4 miljardia euroa – 49 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Verkkojournalismista maksaminen ei sen sijaan tunnu kiinnostavan. Onko kyse tottumuksesta? Pitäisikö rahalle saada konkreettinen, kouriintuntuva vastine?

Joskus olen kuullut perusteltavan, että netin käyttö maksaa tarpeeksi itsessään – miksi sen sisällöstä siis pitäisi pulittaa vielä lisää?

Internetissä on tähän mennessä ollut tarjolla massiivinen määrä tietoa jotakuinkin kenelle tahansa tietokoneen käyttäjälle. Kysymys kuuluukin, tarvitseeko näin olla. Mitä ja kenet netin pitäisi tavoittaa?

Verkkojournalismi kasvaa ja kehittyy vauhdilla: on videoita, flash-animaatioita ja kaikenlaisia multimediavirityksiä. Monivivahteisen, laadukkaan journalismin tekeminen kysyy rahaa ilman painokustannuksiakin.

The Times saattaa olla oikealla tiellä: lehden verkkosivuja seuraa päivittäin arviolta 15 000 eri kävijää. Jos luku pitää kutinsa, se tarkoittaa vähintään 180 000 euron edestä käyttömaksuja kuukaudessa ja 2,16 miljoonaa vuodessa.

Maksakoot siis ne, jotka kaipaavat laatua – myös netissä. Vapaa tiedonvälitys on tärkeä arvo, mutta sitä ei ole tähän mennessä estänyt sekään, että sanomalehden ostavat vain ne ihmiset, joilla siihen on varaa.

Kenties The Timesia kustantavaa News Corporationia luotsaavalla Rupert Murdochilla on ollut mielessä kylmä kahtiajako: ei se lukijoiden määrä, vaan laatu – ja erityisesti maksukyky.