Kyse oli läpimurtotutkimuksen rahoituksesta
Toivoisin Akatemian keskittyvän siihen, miten turvata uusi läpimurtotutkimus Kipinä-rahoituksen merkittävällä kasvulla.
Suomen Akatemian johtaja Jussi Vauhkonen vastasi (Lukijalta, SK 16/2026) kirjoitukseeni (Puheenvuoro, SK 13/2026) esittämällä, että suurimmassa osassa Akatemian rahoituksesta ovat hakijoina tutkijat itse.
Kirjoitukseni aihe ei ollut, että kuka saa olla hakijana esimerkiksi tiukasti rajattujen temaattisen haun hakemuksissa, vaan se kuinka vähän tutkijoille on saatavilla vapaasti haettavaa hankerahoitusta, eli juuri sitä Kipinä-rahoitusta, jonka Vauhkonen mainitsee.
Tutkijan käytettäväksi jäävä rahoitusosuus Kipinä-rahoituksesta on vähemmän kuin merkittävimpien yksityisten säätiöiden hankerahoitus, ja toisin kuin säätiörahoitus, Akatemian rahoituksen käyttöä ohjaavat vielä vahvasti kokonaiskustannusmallin säännöt. Kipinä-rahoitus on myös saanut kaikista Akatemian rahoitusmuodoista vähiten valtion uutta TKI-rahoitusta.
Toivoisin Akatemian keskittyvän siihen, miten turvata uusi läpimurtotutkimus Kipinä-rahoituksen merkittävällä kasvulla sen sijaan, että keskustelemme siitä, kuka saa tai joutuu kirjoittamaan hakemukset.
Kirjoittaja on professori Turun yliopistossa.